New Yorkissa asuva, nopeakielinen ja katunokkela Maya Vargas (Jennifer Lopez) on nelikymppinen myyjä, työssään varsin hyvä ja tehokas. Kun työpaikalla aletaan puuhaamaan ylennyksiä, johto kuitenkin sivuttaa 15 vuotta täydellisen hyvää työtä tehneen Mayan, jolta puuttuu yliopistotutkinto. Parhaan ystävänsä Joanin (Leah Remini) ja tämän hakkeripojan Dillyn (Dalton Harrod) avustuksella Maya saa kuitenkin mahdollisuuden todistaa kykynsä ökyrikkaan Anderson Clarken (Treat Williams) kosmetiikkafirmassa, jossa vastapeluriksi hyppää isopomon tytär Zoe (Vanessa Hudgens). Tilanne eskaloituu nopeasti täysiveriseksi kilpailuksi siitä kumman tiimi kehittää luonnomaukaisemman tuotesarjan.

Peter Segal on koko uransa erikoistunut komedioihin, ja uran suurin menestys lienee yhä jo vuonna 1994 valmistunut Mies ja alaston ase 33 1/3 – viimeinen solvaus. Toki senkin jälkeen leffoja on listalle tullut, mutta nyt tuntuu se viimeinenkin luomisen lahja kadonneen kameran takaa. Segalin uusin, Second Act, on elokuva, jonka katsojille pitäisi ennen esitystä jakaa kyselylomakkeet, jossa on vain yksi kohta. A: Saako Jennifer elokuvan lopussa haluamansa arvostuksen? Jos kysymykseen vastaa oikein, saa lipunhinnan takaisin. Täten leffaan raahautumiselle olisi edes jonkinlainen motiivi, sillä kyseessä on niin vanhoja luita kalvava komedia, joka on kyllä naurettava, mutta ei yhtään hauska.

Justin Zackhamin ja Elaine Goldsmith-Thomasin käsikirjoitus on tylsä yhdistelmä pelkkiä kliseitä, joiden väliin tungetaan huumorin puutetta paikkaamaan kompastelua ja törmäilyä. Juttuun on keksitty oikeastaan vain yksi yllätyskäänne, todellinen saippuaoopperatason mutka, joka tuntuu lisätyn tarinaan vasta kun kun on huomattu, ettei jutunjuurta muuten ole käytettäväksi varttia enempää. Mitään muuta syytä ei Second Actin julkaisulle voi keksiä kuin sen, että kiinalaisella rahalla tuotettu jööti on täsmäsuunnattu orientin kohisten kasvaville markkinoille.

Kohelluksen taustalla on pikkuruinen totuudensiemen siitä, että meriitit paperilla tuntuvat nykypäivänä aivan liian usein ohittavan käytännön kokemuksen, ja sanomaakin hippunen sukupuolien välisestä tasa-arvosta, mutta kaikki mitä esille asetetaan, on tehty jo aiemmin ja huomattavasti paremmin. Päällimmäisin vaikuttaja Second Actille on tietenkin vuoden 1988 hittiraina Working Girl - tieni huipulle, jossa niin ikään kouluttamaton, mutta nokkela ja ahkera nuori nainen näytti närhen vehkeet korkeasti koulutetuille kollegoilleen ja vei koko potin.

J-Lo on roolissan kuin missä tahansa aiemmissakin romanttisissa komedioissaan, kiva katsella, mutta tulkintataidoiltaan enintään keskinkertainen. Tärkeimmässä sivuroolissa Vanessa Hudgensin ei tarvitse tehdä muuta kuin näyttää hyvältä ja veteraanipeluri Treat Williamsin ikäiseltään. Sivummalla hassuiksi tarkoitetuissa, mutta niin ennalta-arvattavissa rooleissa lätisevät Leah Remini Mayan rankkasuisena bestiksenä Joanina, Carlyne Yi korkeanpaikankammoisena assarina sekä Alan Aisenberg nörttinä kemistinä. Pahikseksi on keksitty brittiaksentilla kieroileva Freddie Stroma ja Mayan on/off-poikaystäväksi Milo Ventimiglia.

Suositellaan ainoastaan J-Lo:n suurimmille faneille, joille piisaa se, että tähti patsastelee valkokankaalla 104 minuuttia. Me kaikki muut, mennään vaikka katsomaan joku oikeasti hyvä elokuva.