Vuosikymmen on vierähtänyt siitä, kun hullun lehmän taudista alkunsa saanut zombievirus levisi maailmaan. Nuori Columbus (Jesse Eisenberg) haahuili ympäri Amerikkaa, löysi kaverikseen punaniskaisen kovapää Tallahasseen (Woody Harrelson), joiden seuraan lopulta liittyivät siskokset Wichita (Emma Stone) ja Little Rock (Abigail Breslin). Nyt Valkoisen talon asuinpaikakseen ottaneen nelikon sisäinen kemia alkaa kuitenkin kiehua, kun Columbus erehtyy kosimaan Wichitaa ja Tallahassee suhtautuu lapsesta aikuiseksi kasvaneeseen Little Rockiin yhä kuin omaan tyttäreensä. Naiset päättävät lähteä omille teilleen, mutta mikään ei mene niin kuin pitäisi, siitä pitävät huolen ostarin kylmähuoneessa 10 vuotta piileskellyt Madison (Zoey Deutch), pasifistihippi Berkeley (Avan Jogia) sekä uudenlaiset, kehittyneet zombit, jotka saavat kyvyistään kutsumanimen T-800, Terminator -elokuvan mukaan. Takaa-ajo vie lopulta rauhaa rakastavien hippien kansoittamaan Babyloniin, jonne on myös suuri lauma superpetoja matkalla syömään.

Zombieland: Double Tap tuntuu heti vanhalta leffalta. Siis sellaiselta, joka on kirjoitettu pian ensimmäisen jälkeen, eli liki vuosikymmen sitten. Ja näinhän asia tietenkin onkin, sillä ensimmäisen Zombielandin (2009) jälkeen kirjoittajakaksikkoa Rhett Reese ja Paul Wernick on pitänyt kiiireisenä mm. kahden Deadpool elokuvan (2016 ja 2018) nakuttelu.

Myös alkuperäisen ohjaaja, Ruben Fleischer, on palannut rikospaikalle ja Zombieland: Double Tapin meininki on muutenkin hyvin paljon ykkösen kaltaista. Heti Columbian alkulogosta alkaa raatorikas ralli, jonka aikana zombeja lahdataan näyttävän hurmeisesti superhidastusten siivittäminä, samalla kun hellyttävän aidoista kasvukivuista kärsivä päänelikko laukoo terävää ja sarkastista dialogia niin vallitsevasta tilanteesta kuin toisistaankin. Napakkaa maustetta muhennokseen tuo ilkikurisesti, mutta myös oikeasti osuva pohdiskelu perheen ja parisuhteiden toimivuudesta, oli kyseessä sitten seesteinen arki tai maailmanlopun meininki.

Jesse Eisenberg tekee tuttua takuutyötä neuroottisena Columbuksena, kun taas Emma Stone saa enemmän tilaa kyynisenä Wichitana kuin Abigail Breslinin Little Rock, mutta Zombieland: Double Tap on ilman muuta Woody Harrelsonin show. Elvistä rakastava, punaniskoista punanniskaisin Tallahassee on ehdottoman riemastuttava ilmestys, joka ansaitsisi ihan omankin elokuvansa. Sivuhahmoista hauskin on ilman muuta Zoey Deutchin Madison, jonka rooli ultrablondina on vedetty juuri oikealla tavalla yli. Avan Jogian ärsyttävä Berkeley jää sovinnolla sivummalle, eikä mahdottoman paljoa tilaa saa myöskään Rosario Dawson liipasinhekkänä Nevadana. Mukana räiskivät myös Luke Wilson ja Thomas Middleditch Albugureguena ja Flagstaffina. Ensimmäisessä Zombielandissa klassikkovedon itsenään tehnyt Bill Murray saa nyt oman hetkensä lopputekstien väliin ja loppuun pukatuissa kohtauksissa, joissa muistellaan koko zombiepidemian alkua.

Ei nyt aivan yhtä freesi kuin kulttistatuksen ansainnut ensimmäinen Zombieland, mutta kyllä tämäkin lipun hinnalle vastinetta antaa, jos katsoja haluaa mennä leffaan puoleksitoista tunniksi vain viihtymään.