Elokuva
Pianistin sivunkääntäjä alkaa 10-vuotiaan Melanien valmistautuessa pianokonservatorion pääsykokeeseen. Raadissa istuva ylimielinen konserttipianisti Ariane Fouchécourt pitää fanikuvien signeerausta nuoren pianistin soittoa tähdellisempänä. Tämän huomattuaan tytön keskittyminen herpaantuu ja hyvin alkanut soitto päättyy murheellisesti. Melanie päättää haudata unelmansa ja lopettaa musisoinnin kokonaan.

Tapaus jää kalvamaan Melanien mieltä, ja vuosia myöhemmin hänelle tarjoutuu mahdollisuus kostoon, kun hänet palkataan konserttipianistin pojan hoitajaksi maaseudulla sijaitsevaan kartanoon. Huomattuaan Melanien musikaalisen lahjakkuuden, palkollisensa motiiveista tietämätön Ariane pestaa nuoreksi naiseksi varttuneen Melanien sivunkääntäjäksi konsertteihinsa. Näistä lähtökohdista saa alkunsa juonittelun vyyhti, jolla on dramaattiset seuraukset.

Pianistin sivunkääntäjällä yrittää voittaa puolelleen nekin katsojat, joille ranskalainen elokuva tarkoittaa samaa kuin pitkäveteisyys tai tekotaiteellisuus. Varovainen alku ei imaise mukaansa, mutta kerronta tiivistyy loppua kohden ja palkitsee siten katsojan kärsivällisyyden. Näennäisen pelkistetty tarina osoittautuu hyvin nyanssirikkaaksi, samoin henkilöhahmot. Teos ei ole dialogin juhlaa, vaan painotus on vahvasti nonverbaalin ilmaisun puolella. Etenkin Melanien roolissa nähtävässä Déborah Françoisissa on harvinaislaatuista hehkua. Kaunottaren pistävä, tyhjä katse on yhtäältä kiehtova, toisaalta pelottava. Henkilöhahmojen välillä on väkevä psykologinen jännite, joka vaihtelee tukahdutetusta intohimosta silkkaan painostavuuteen.

Kartano puutarhoineen tarjoaa erinomaiset puitteet tälle draamaelokuvalle, jonka ahdistavuus kumuloituu nautittavalla tavalla elokuvan kestäessä. Katsojan kannalta Pianistin sivunkääntäjä on haaste, sillä sen vahvaan tunnelmaan täytyy virittäytyä kunnolla pystyäkseen nauttimaan siitä täysin siemauksin. Mestariteokseksi elokuvaa ei voi kuitenkaan tituleerata, sillä tarinassa olisi ollut potentiaalia hieman rohkeampaankin käsittelyyn.

Yhteenveto
Pianistin sivunkääntäjä tarjoaa tervetullutta vaihtelua kotimaista elokuvalevitystä dominoiville Hollywood-elokuville. Hyvä tarina, osuvat näyttelijävalinnat ja kaunis musiikki luovat tunnelmallisen kokonaisuuden, josta nauttiakseen ei tarvitse olla ranskalaisen elokuvan ylin ystävä.