Park (Song Kang-ho) ja Cho (Kim Roe-ha) ovat kaksi poliisia, joiden työskentelymetodit eivät täysin täytä ohjekirjaa. Park kun uskoo tunnistavansa rikollisen pelkästään tätä katsomalla, ja jos ei vähintäänkin epävarma tekniikka tuota tulosta, toinen keino on piestä epäillystä tunnustus rankalla väkivalla. Eletään vuoden 1986 loppua, kun pienestä Hwaesongin maalaiskaupungista löytyy kaksi raiskattua ja murhattua naista. Parkin ja Chon rikospaikkatutkinta on täysin alkeellista, joten luottaen vanhoihin metodeihinsa ja Parkin totuuden paljastavaan katseeseen, he hakkaavat tunnustuksen jälkeenjääneestä Baekista (Park No-shik). Paikalle kiilaa myös maan pääkaupungista Soulista nuori, mutta meritoitunut ja tekniikaltaan ajan tasalla oleva etsivä Seo (Kim Sang-Kuyng), joka päättää auttaa täysin kateissa tutkimuksensa kanssa olevaa kaksikkoa. Kun veriteot tutkimuksista huolimatta kuitenkin jatkuvat, saavat virkavallan edustajat äkkiä huomata olevansa maan ensimmäisen sarjamurhaajan jäljillä.

Kun elokuva-alalla tekijä onnistuu luomaan kaupallisen hitin, on levittäjäyhtiön usein tapana ylimääräisen mammonan toivossa tuoda  valkokankaille myös ohjaajan aiempia teoksia riippumatta niiden tasosta.  Etelä-Korealaisen Bong Joon Hon, loistavalla Parasitella (2019) Oscareita keränneen taiturin tapauksessa ei yhtälö ole alkuunkaan näin yksinkertainen, vaan miehen oikeastikin erinomaiset elokuvat ansaitsevat saada uuden mahdollisuuden ja laajemman yleisö. Viime vuoden lokakuussa tuotiin Suomeen 2003 valmistunut, paljon elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa palkintoja kerännyt Memories of Murder, joka on ohjaajalle jo tutuksi tulleella tavalla sysimustalla virnistelyllä maustettu julma ja kiukkuinen trilleri. Maaliskuussa kuluvaa vuotta saa sitten ensi-iltansa niin ikään rankka, mutta myös hiilenmustalla huumorilla höystetty, kymmenen vuotta Memoirs of Murderin jälkeen valmistunut Mother (2013).

Kim Hyung-Kun kamera piirtää pittoreskin kauniita kuvia auringossa ja sateessa kylpevistä viljavista pelloista, jotka luovat vahvan ja vaikuttavan kontrastin julmille tapahtumille, joita korostaa entisestään Taro Iwashiron melankolinen ja kaunis musiikki. Bong Joon Hon ja Sung-bo Shimin käsikirjoituksen innoittajina ovat toimineet tapahtumat vuosina 1986-1991, jolloin Etelä-Koreaa järkytti maan ensimmäinen sarjamurhaaja, sekä Kwang-rim Kimin aiheen pohjalta kirjoittama näytelmä Come See Me.

Jokainen näyttelijä tekee julmasti virnuilevan tarinan takana erinomaista työtä, keulilla Parasiten Song Kang-ho, jonka tuottoisa yhteistyö ohjaajan kanssa alkoi Memories of Murderilla.

Loppukuva on Parasiten ja Motherin tapaan paitsi kekseliäs ja omalla vinolla tavallaan myös koominen, mutta myös äärimmäisen jäätävä, sillä murhaaja Lee Choon-jae jäi kiinni vasta 2019, joten hän on hyvinkin mahdollisesti ollut katsomassa elokuvaa tekosistaan jo 16 vuotta aikaisemmin.