Suomessa sai tänä koronan kurittamana vuonna 2021 135 ensi-ilta -elokuvaa. Kuten aina ennenkin, tarjonta oli kirjavaa, mukaan mahtui mestariteoksia, yllätyksiä ja täydellisiä pohjanoteerauksia. Aloitetaanpa niistä, niin juttu on mukavampi lopettaa positiivisesti.

Kotimaan kuvista ikävimmin kyykkäsivät maailmalta Härmään pikakeikalle palanneen Renny Harlinin Luokkakokous 3: Sinkkuristeily sekä tyystin pelleilyksi mennyt Syke-elokuva: Hätätila. Kuvaavaa kriitikkonne mausta on myös se, että kumpikin elokuva keräsi reippaasti yli 100 000 katsojaa teattereihin. Typerä oli myös kuollutta hevosta jo toistamiseen potkinut Halloween Kills sekä koukkumaakari M. Night Shyamalanin ylikirjoitettu ja alivedetty Old sekä epätoivoisesti huonoja ideoita kierrättänyt Saw-lämmittely Spiral.

Hyviä kokemuksia tarjosivat hallitut ja harkitut draamat kuten Darius Marderin herkkä Sound of Metal, Anthony Hopkinsin ja Olivia Colmanin voimannäyte Isä sekä Oscareilla palkittu Nomadland.

Supersankari-osastolla kärkipaikan jakaa James Gunnin hillittömän hullu The Suicide Squad: Suicide Mission ja hyviä olivat myös Marvelin kivasti kekseliäät Black Widow sekä Shang-Chi and The Legend of The Ten Rings, mutta genren parhain esitys oli Jon Wattsin hauska, vauhdikas ja nostalginen Spider-Man: No Way Home, joka tarjosi enemmän yllätyksiä kuin vuoden muut sarjisleffat yhteensä. Samaan sankarisagaan voidaan laskea myös nokkela Free Guy sekä itse oikeutetusti myös Daniel Craigin viimeinen Bond-veto, Gary Joji Fukunagan hyvällä intensiteetillä ohjaama No Time To Die.

Ainakin kaksi vuoden parhaista elokuvista tulee tällä kerralla Tanskasta, ja kummankin pääosassa vakuutti ja vaikutti vieläpä sama henkilö, aina varma Mads Mikkelsen. Ensimmäinen niistä on Thomas Winterbergin Oscar-voittaja Yhdet vielä, koskettava ja pureva kuvaus alkoholista ja ihmiskokeesta, ja toinen Anders Thomas Jensenin huiman koukukkaalla käsikirjoituksellaan hurmannut ja loppupeleissä rajuksi mennyt toimintadraama Oikeuden metsästäjät.

Erityismaininnan ansaitsevat ainakin Nicolas Cagen loistava päärooli elokuvassa Pig, Joe Carnahanin röyhkeä kovapanostus Copshop, Edgar Wrightin hypnoottinen Last Night in Soho, kauhuekspertti James Wanin perinteitä ja kaavoja rikkonut toimintahorror Malignant sekä vanhan provokaattorin Paul Verhoevenin hurmeisen houreinen Benedetta. Animaatioista kärkeen nousi Raya ja viimeinen lohikäärme sekä valloittava Encanto, ja musikaaleista Steven Spielbergin ihana remake West Side Story. Dokkariykkönen oli Joonas Berghällin silmiä avannut Punkkisota.

Kotimaan parhaat olivat ehdottomasti muiltakin tahoilta suitsutusta keränneet ja kansainvälisestikin ylistystä ja palkintoja saaneet Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia, jonka ohjaaja Teemu Nikki valittiin juuri vuoden elokuvaohjaajaksi sekä Juho Kuosmasen Cannes-voittaja Hytti nro 6, joka on myös sekä Golden Globe, että Oscar-ehdokas. Loistava elokuvavuosi siis meidän pojille.

Koska virus vaikuttaa yhä keskuudessamme, ja nyt jopa hurjemmin kuin koskaan, lienee turha edes aprikoida ensi vuoden ensi-iltoja, kun jokainen niistä on kuitenkin koko ajan liipaisimella joutua siirretyksi jonnekin hamaan, ja terveellisempään tulevaisuuteen.