Eletään elokuuta vuonna 1969 Belfastissa, Irlannissa, ja protestanttien ja katolisten vihanpito kasvaa päivä päivältä. Protestanttiperheen 9-vuotias Buddy (Jude Hill) on kuin kuka tahansa pieni poika, joka yrittää ymmärtää aikuisten koko ajan väkivaltaisemmaksi käyvää maailmaa ja taistelua uskonnon varjolla. Rakastava äiti (Caitríona Balfe) sekä isovanhemmat (Ciarán Hinds ja Judi Dench) tekevät kaikkensa, että Buddy ja tämän vanhempi veli Will (Lewis McAskie) saisivat kasvaa ilman pelkoa, mutta kun sodaksi eskaloituva tilanne saavuttaa kotikadun, on isän (Jamie Dornan) palattava töistään Englannista suojelemaan perhettään ja pohtimaan, onko kenekään enää turvallista jäädä kotiin vai tarjoaako maailma jossain muualla rauhan elää? Buddylle ajatus lähdöstä tulee kuitenkin kauhistuksena, sillä poika on juuri kohdannut elämänsä ensimmäisen rakkauden, katolisen Catherinen (Olive Tennant).

Armoitettuna Shakespeare-tulkkina maailmanmaineeseen nousseen brittiläisen Kenneth Branaghin ohjaama ja kirjoittama omaelämäkerrallinen, seitsemän Oscarin ehdokas Belfast on lämpimällä huumorilla ja suurella sydämellä kerrottu tarina ajasta, jonka kaiut kuuluvat vieläkin.

Belfast on teemoiltaan kuin Alfónso Cuarónin kolmen Oscarin voittaja Roma (2018), joka niin ikään tarkasteli tekijänsä väkivallan varjostamaa menneisyyttä lapsen näkökulmasta. Ahdistuksen sijaan Branaghin kertoma historiantunti on traagisista taustoistaan huolimatta täynnä lämpöä ja rakkautta, todistaen, että synkimmilläkin hetkillä maailmasta voi löytää valoa ja toivoa, kunhan ihmiset vain pitävät yhtä. Hyvin kirjoitettujen keskushahmojen välinen dialogi on nokkelaa ja hauskaa, johon paksu aksentti tuo vielä oman mainion mausteensa.

Kauniin kunnioittavalla tavalla Branagh nostaa esiin myös lapsuutensa tärkeitä elokuvia, kuten Miljoona vuotta eKr. (1966), Mies joka ampui Liberty Valancen (1962), Sheriffi (1952) ja Chitty Chitty Bang Bang (1968) sekä tv-sarjat Star Trek ja Myrskylinnut, jotka tuovat muuten mustavalkoiseen elokuvaan väriä. Omalla tavallaan nostalgiaa lisää myös musiikkiraidalla kuultavat Belfastin oman pojan, Van Morrisonin hienot ja omalla tavallaan tarinaa eteenpäin kuljettavat laulut, kuten Bright Side of the Road, Stranded, Days Like This ja And the Healing Has Begun.

Näyttelijäntyö on kaikin puolin loistavaa. Nuori Jude Hill on ensimmäisessä elokuvassaan  Buddyna varsinainen löytö ja Fifty Shades -saagan varjot onnistuneesti taakseen jättänyt Jamie Dornan isänä mies paikallaan. Caitríona Balfe on perhettään vilpittömästi rakastavana äitinä tarinan selkäranka ja veteraanit Ciarán Hinds ja Dame Judi Dench isovanhempina silkkaa sympatiaa, joskin näiden hauskasti lohkomat viisaudenhelmet ovat monesti jo hilkulla mennä patetian puolelle. Colin Morgan on kulmakunnan kelvoton konna Billy Clanton ja Turlough Convery tulisieluisia saarnoja pauhaava pappi.

Lempeän karhea ja koskettava kasvukuvaus Belfast tasapainoilee onnistuneesti arkisen realismin ja sokeroidun nostalgian rajalla.