Nuoret rakastavaiset, Jim (Berant Zhu) ja Kat (Regina Lei) elevät auvoista arkea Taipeissa, Taiwanissa, kun täysin odottamatta Alviniksi nimetty virus alkaa levitä kansan keskuudessa. Tämä synnyttää käsittämättömän paniikin ja väkivallan hyökyaallon, virus kun resonoi ihmisten aivoissa niissä keskuksissa, jotka sääntelevät seksuaalisuutta ja agressiivisuutta muuttaen tartunnan saaneet sadistisiksi eläimiksi. Jimin ja Katin ainoa mahdollisuus selvitä keskeltä silmitöntä teurastusta, on paeta mahdollisimman kaus pois, mutta virus leviää kulovalkean tavoin ihmisten keskuudessa.

Kanadalaisen, animaattorina ja lyhäreillä uransa aloittaneen Rob Jabbazin ohjaama, käsikirjoittama ja editoima esikoispitkä The Sadness (orig, Ku bei) keräsi 2021 kauhufestarikierroksellaan ympäri maailmaa ylistäviä kommenetteja, eikä ihme, sillä kyseessä on yksi groteskeimmista ja innovatiivisimmista zombieleffavariaatioista pitkään aikaan.

Pitkä matka on kuljettu George A. Romeron laahustavista elävistä kuolleista, eivätkä Danny Boylen nopeat raivohullutkaan pysy Jabbazin infektoituneiden hirviöiden perässä. Mukana on myös enemmän kuin ripaus Cronenbergilaisia vaikutteita. The Sadness hyötykäyttää surutta kaiken jo nähdyn ja koetun aina edellä mainituista genreklassikoista vuoden 2016 yllärihittiin, Etelä-Korealaiseen Train to Busaniin, mutta vie makaaberiudet vielä astetta pitemmälle. Infektoitujen toteuttaessa primitiivisimpiäkin perversioitaan, The Sadness tuo jollain tasolla mieleen myös Pier Paolo Pasolinin kulttimaineisen elokuvan Sodoman 120 päivää (Salo, 1975),

Teknisesti The Sadness on, vauhtiin päästyään, yhtä hurmeista tykitystä, verta, sisuskaluja ja revittyjä raatoja ikärajamerkinnän K-18 mukaisesti. Infektoituneet raivotautiset käyttävät kaikkia mahdollsia apuvälineitä mutiloidakseen uhrinsa, raiskaavat näiden tyhjät silmäkuopat ja tekevät paljon muitakin brutaaleja kolttosia, jollaisia ei ole ennen nähty. Sen sijaan, että vain murisisivat ja sihisivät, Jabbazin mustasilmäiset monsterit puhuvat ja vieläpä hymyilevät leveästi hirmutöitä tehdessään. Plussaa tulee perinteisin keinoin tehdyistä praktikaaliefekteistä, joiden höysteeksi on käytetty digitehosteita ilahduttavan vähän.

Tarinaa sen sijaan on suhteellisen niukasti, alussa eroon toisistaan joutuva pääpari pyrkii parhaansa mukaan selviytymään ja löytämään toisensa keskellä veristä kaaosta, joka paikka paikoin tuntuu lipsuvan jo episodielokuvan puolelle, Jabbazin esitellessä vain eri lokaatioita täyttäen ne hetikohta hurmeella. Yhtymäkohdat reaalimaailmaan ovat helppo nähdä elokuvan resonoidessa koronapandemiaan allegorisesti, varsinkin valtaapitävien ja kansasta vastuussa olevien poliitikkojen hahmoissa.

Berant Zhu ja Regina Lei tekevät hyvää työtä pääparina, joiden toimintaan ja motiiveihin on helppo uskoa. Sivummalla Wei-Hua Lan on parannuskeinoa kuumeisesti etsivä tohtori Alan Wong, Ying-Ru Chen kovaonninen Molly ja Tzu-Chiang Wangin esittämä bisnesmies tartunnan saaneista se perverssein ja vaarallisin.

The Sadness on kuluvan kesän hurmeisin hullunmylly, veriurheilijoiden ja raatodiggareiden lihaksi tullut märkä uni, viimeistä ruutuaan myöten makaaberi matka helvettiin.