Otto Anderson (Tom Hanks), kuusikymppinen leskimies, asuu yksin Pittsburghissa Birchwoodin lähiössä, missä hän terrorisoi naapureitaan jatkuvalla määräilyllään ja kiukuttelullaan, kaipaa edesmennyttä vaimoaan Sonyaa (Rachel Keller) ja suunnittelee itsemurhaa. Järjestystä ja kontrollia kaikin keinoin ylläpitävän Oton elämä saa kuitenkin uuden suunnan, kun naapuriin muuttaa elämäniloa pursuava meksikolainen Marisol (Mariana Treviño) vilkkaan perheensä kanssa. Sen sijaan, että pakenisi Oton raivoa, kuten kaikki muut korttelin asukkaat, viimeisillään raskaana oleva Marisol ei annakaan mörököllin pelotella itseään, vaan alkaa päättäväisesti tutustumaan tähän paremmin. Syntyy epätodennäköinen ystävyys, jonka aikana Marisol auttaa Ottoa ymmärtämään paitsi menneisyyttä ja nykyhetkeä, myös tulevaisuutta.

Vuonna 2015 ensi-iltansa saanut ruotsalaiselokuva, Hannes Holmin ohjaama Mies, joka rakasti järjestystä, sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja oli seuraavan vuoden katsotuin ulkomainen elokuva Yhdysvalloissa. Ei siis mikään ihme, että sille oli tehtävä tesktitystä kaihtavalle jenkkiyleiölle uusi, amerikkalaistettu versionsa.

Marc Forsterin A Man Called Otto, pohjanaan Holmin elokuva ja Fredrik Backmanin vuonna 2012 julkaistu alkuperäisromaani, ei ota riskejä, vaan pysyy tutussa kurssissa antaen hyvien näyttelijöiden tehdä työnsä ja luoda tarvittava katkeransuloinen ja koomisen koskettava ilmapiiri. David Mageen käsikirjoitus on toki päivittänyt tapahtumia lisäämällä aavistuksen modernimpaa maailmaa some-etsintöineen, mutta muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Ja hyvä niin, sillä A Man Called Otto toimii vallan mainiosti tutullakin reseptillä. Hymyjä ja kyyneleitä tasapauolisesti tarjoileva matka Oton ja Marisolin maailmaan ei ole kyllästetty sakariinilla eikä siirapilla, vaikka tunnekeskusta manipuloidaankin paikoin kovinkin ottein. Varsinkin finaali vaatii näästuukeja muutamankin paketin.

Tom Hanks sujahtaa vaivatta äreänkireän Oton nahkoihin nostaen hahmon alkuperäisessä elokuvassa nähdyn Rolf Lassgårdin tai vaikkapa Walter Mathaun ja Jack Nicholsonin esittämien äksyjen vanhojen herrojen rinnalle. Hanksilla on parhaimmillaan hämmästyttävä kyky näytellä yhtä aikaa sekä yli että ali, jonka ansiosta henkilöhahmosta muodostuu paitsi mielenkiintoisen särmikäs, myös aito ja todellinen. Surun ja katkeruuden kyllästämälle nimihenkilölle antaa maanmainion vastavoiman Mariana Treviño, jonka taitavin nyanssein esittämä Marisol tuo mukaan tarvittavaa lämpöä ja sympaattisuutta. Takaumanjaksoissa Oton vaimona nähdään Rachel Keller, kun taas nuorta Ottoa esittää Hanksin poika, Truman Hanks. Sivummalla nähdään rooleihinsa hyviä istuvia näyttelijöitä, kuten Mike Birbiglia, Cameron Britton, Peter Lawson Jones ja Mack Bayda.

A Man Called Otto toimii vallan hyvin, varsinkin jos ei ole alkuperäistä elokuvaa jostain syystä sattunut näkemään. Mutta vaikka se olisikin vielä muistissa, Hanksin vahvan roolityön ansiosta myös remakella on oma paikkansa.