On vuosi 1923 ja Irlannin sisällissota päättymässä. Inisherinin saarella muusikko Colm Dohertyn (Brendan Gleeson) ja tämän parhaan ystävän Pádraic Súilleabháinin (Colin Farrell) elinikäinen suhde tulee päätökseensä, kun Colm yllättäen ilmoittaa sen olevan ohi. Murtunut Pádraic yrittää kaikkensa saadakseen kaverinsa takaisin, mutta Colmin tyly ultimaattumi uhkaa eskaloida tilanteen täydeksi sodaksi. Koko ajan synkkenevään kurimukseen imaistaan mukaan myös Pádraicin määrättyyn rajaan saakka ymmärtäväinen sisko Siobhán (Kerry Condon) sekä paikallisen poliisin poika, kylän pölvästinä pidetty Dominic (Barry Keoghan).

Martin McDonaghin cv:ssä on vain viisi elokuvaa, mutta niiden jättämä jälki elokuvahistoriaan jo kiistaton. Hurmeisen hauska Kukkoilijat (2008) tarkkaili kahden palkkamurhaajan suhdetta, nimensä mukainen killerikavalkadi Seitsemän psykopaattia (2012) kertoi sekin pahoista ihmisistä. Uran tähänastisena kruununa on tietenkin yksi vuoden 2017 parhaita elokuvia, kahdella Oscarilla palkittu Three Billboards Outside Ebbing, Missouri.

McDonaghin ohjaama ja käsikirjoittama Banshees of Inisherin on puhdas mestariteos, jo valmiiksi lukuisia alan palkintoja kahminut yhdeksän Oscarin ehdokas (paras elokuva, ohjaus, alkuperäiskäsikirjoitus, miespääosa, miessivuosat, naissivuosa ja editointi), sillä se on taatusti yksi kuluvan vuoden parhaista ensi-illoista jo nyt. Sysimustan humoristisen, omalla tavallaan nihilistisen ja syvältä koskettavan tarinan keskiössä on kuvitteellinen Inisherinin saari, jonka jokainen asukas on riemastuttavalla tavalla tyystin oma persoonansa. Yksi McDonaghin monista vahvuuksista on aina ollut paitsi särmikkäät henkilöhahmot, niin myös aivan loistava dialogi, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä syvällistä että hillittömän hauskaa. Jyrkän Colmin päätös katkaista kaikki siteensä naiiviin Pádraiciin tuntuu ensikuulemalta täysin järjettömältä, mutta siinä on myös oma ajateltu logiikkansa. Kukapa meistä ei haluaisi tulla muistetuksi?

Harva elokuva saa katsojan nauramaan katketakseen, vuodattamaan kyyneleitä tragedian äärellä ja tuntemaan niin suurta sympatiaa kuvitteellisia henkilöitä kohtaan, että sydän on haljeta, mutta Banshees of Inisherin onnistuu tässäkin. Se on elokuva ystävyydestä ja äärimmäisestä jääräpäisyydestä, joka on lähtemätön osa niin irlantilaista kuin suomalaistakin perimää.

Ben Davisin kamera maalaa taitavasti Irlannin pittoreskit nummet ja kallioiden reunustaman meren, antaa persoonan savuiselle pubille ja tuo henkilöt niin lähelle, että heidät tuntee. Kaiken kruunaa McDonaghin vakkarisäveltäjän Carter Burwellin herkän kauniita teemoja yhdistelevä score.

Jokainen neljästä pääpelurista, Farrell, Gleeson, Condon ja Keoghan, ovat Oscar-ehdokkaina roolitöistään ja jokaiselle heistä myös soisi tuon palkinnon. Colin Farrell tekee yhden uransa parhaista päärooleista, eikä yhtään vähemmän tarjoa myöskään aina loistava Brendan Gleeson. Kaksikko loisti yhdessä jo Kukkoilijoissa, mutta nyt synkka on, jos mahdollista, vieläkin täydellisempi. Kerry Condon on yksinkertaisen ihana Pádraicin siskona Siobhánina ja Barry Keoghan kumpuilevan tarinan koskettavin hahmo Dominic. Pat Shortt on kylän ainoan pubin pitäjä Jonjo, Jon Kenny saman kapakan kantapeikko Gerry, David Pearce kylän pappi, Gary Lydon mulkero kyläpoliisi Reader Kearney ja Sheila Flitton synkkiä profetoiva rouva McCormick. Aivan valloittavia ovat myös Pádraicin mini-aasi Jenny sekä Colmin koira Sammy.

Jos aiot katsoa tänä vuonna vain yhden elokuvan, katso yksi vuoden parhaista: Katso Banshees of Inisherin.