Amaian (Laia Costa) ja Javin (Mikel Bustamante) avioelämä on pitkälti kummankin työurien määräämää, mutta silti ihanaa. Kaikki muuttuu, kun Amaian tulee raskaaksi ja esikoinen syntyy samaan aikaan, kun työt vievät Javin kauaksi kotoa. Ihanista hetkistään huolimatta vauva-arki iskee 35-vuotiaaseen Amaiaan niin, että hänen on lähdettävä hakemaan apua rannikolla asuvilta vanhemmiltaan, mistä tiukka ja topakka äiti Begonia (Susi Sánchez) ei ole lainkaan ilahtunut. Äidin ja tyttären välit tulehtuvat entisestään, mutta perhettä kohtaava tragedia saa heidät molemmat katsomaan tilannetta, ja ennen kaikkea itseään, uudesta näkökulmasta.

Alaude Ruiz de Azúan ohjaama ja käsikirjoittama esikoispitkä Tyttäreni laulu on kaikin puolin taidolla tehtyä modernia draamaa. Se tutkii eri toten äidin ja tyttären suhdetta tilanteessa, jossa tyttärestä itsestäänkin on tullut äiti. Intiimi ja realistinen kerronta tekevät Tyttäreni laulusta aidonoloisen ja arkisen, mutta myös suuresti sydämellisen ja ymmärtävän.

Erinomaiset näyttelijät, Laia Costan Amaia ja Susi Sánchezin Begonia ovat oikeita ihmisiä, virheineen kaikkineen. Parin välisisssä kohtauksissa on paikoin valtava tunnelataus, joka vaikuttaa vahvasti myös valkokankaan ulkopuolella. Rámon Barea tuo kuviin karismaa ja karheutta alituiseen tukkanuottasilla Begonian kanssa olevana Amaian isänä.

Kauniisti kerrottu ja arkisen aitona pidetty kuvaus sukupolvista, jossa äidit ja tyttäret eivät loppujen lopuksi ole niinkään kaukana toisistaan ja se elämähän on jokaisen elettävä, joka omalle kohdalle on osunut.