Eo on kiltti aasi, joka karkaa sirkuksesta ja tekee pitkän matkan Puolan ja Italian maaseutujen halki. Retkensä aikana surukatseinen EO kohtaa monia vastoinkäymisiä ja erilaisia ihmisiä, mutta vapauden kaipuu ajaa sitä yhä eteenpäin. Jotkut vastaantulijat ovat eläimelle ystävällisiä, mutta kaikki eivät. Ihminen on pahin peto, saa EO pian huomata.

84-vuotiaan puolalaisen ohjaajaveteraanin Jerzy Skolimowskin EO voitti viime vuonna Cannesin tuomariston palkinnon ja oli maansa Oscar-ehdokkaanakin parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa.

EO, jonka inspiraationa on toiminut Robert Bressonin vuoden 1966 elokuva Au hasard Balthazar, on surusilmäisen aasin näkökulmasta tehty, tavallaan juoneton elokuva, paikoin ahdistavan julma läpileikkaus ajastamme. Vahvoja kristilliisiä vertauskuvia ja oman historiamme symboliikkaa tulviva, kokeellinen ja korostuneen taiteellinen satu, jonka tekninen kekseliäisyys, värien ja valojen käyttö, tekee siitä vahvasti vaikuttavan elokuvakokemuksen. Skolimowski ja kuvaajansa Michal Dymak näyttävät maailman aasin silmin, eikä se ole kaunis paikka. Paweł Mykietynin meditatiivinen musiikki tuo mieleen alan mestarin Philip Glassin äänimaailmat.

Eläinten julmasta kohtelusta ahdistuvien kannattaa ottaa ikäraja K-16 vakavasti, sillä EO ei missään tapauksessa ole koko perheen eläinseikkailu.

Kuuden eri aasin esittämä EO on elokuvan todellinen tähti, ihmisnäyttelijöistä mukana ovat mm. Eon sirkusystävää esittävä Sandra Drzymalska ja kreivittären roolissa nähtävä Isabelle Huppert.

Sekoitus surrealismia, paatosta ja moralisointia, jonka vaikutusta eri katsojiin on vaikea ennakoida. Elokuvana EO on elämys, mutta myös äärimmäisen ahdistava ja syvältä satuttava kokemus.