Lapsena koettu trauma on tehnyt Sisar Ceciliasta (Sydney Sweeney) hartaan uskovaisen, joka palvellakseen Jumalaa, matkaa Italiaan luostariin. Mutta kun Cecilia huomaa olevansa raskaana ilman yhdenkään miehen kosketusta, turvapaikka muuttuukin turmelluksen tyyssijaksi. Nunnat näkevät Cecilian nyt Neitsyt Marian reinkarnaationa, mutta hedelmöityksenä takana on jotain paljon maallisempaa.

Michael Mohanin ohjaama ja Andrew Lobelin kirjoittama Immaculate - Tahraton sekoittelee tuttuja aineksia pääosanesittäjä Sydney Sweeneyn lempiprojektissa, jota hän on yirttänyt saada valmiiksi jo vuosikymmenen ajan.

Lopputulos on hetkittäin näppärästi toimivaa horroria hyppysäikkyineen ja visvaisine visioineen, mutta kokonaisuus tökkii ja pykii, joskin napakka ja kivan röyhkeä finaali nostaa hiukan arvosanaa. Tarina lekittelee yliluonnollisilla elementeillä, vaikka kaiken karmeuden takana onkin jotain vallan muuta. Tyylillisesti Immaculate - Tahraton hakee visuaalisuutensa 1970-lukulaisesta kauhuperinteestä ja sen selvimmät esikuvat, kuten Roman Polanskin Rosemaryn painajainen (1968) ja Richard Donnerin Ennustus (1976) on katsottu tarkkaan.

Kaikesta näkee, että Immaculate - Tahraton on Sydney Sweeneyn lemppari, eikä nuori nainen säästelekään itseään tehokkaassa tulkinnassaan. Alvaro Morte on luostarin johtaja Isä Tedechi, Dora Romano abbedissa ja Giorgio Colangeli kardinaali Merola.

Kestoltaan napakkana alle puolitoistatuntisena pidetty kauhukuva tarjoaa genrefaneille sopivan iltapalan, mutta lajityyppinsä uudeksi klassikoksi siitä ei ole.