Orpokodista karannut 16-vuotias Jeanne (Clara Pacini) eksyy elokuvan lavasteisiin, joissa kuvataan H. C. Andersenin Lumikuningatarta. Sen pääosaa esittää jäätävä diiva Cristina van den Berg (Marion Cotillard), johon Jeanne tuntee heti outoa yhteyttä. Pian toden ja sadun maailmat sekoittuvat, ja kaksikon välille kasvaa alati kiristyvä psykoseksuaalinen suhde.

Omasta tyylistään tunnetun Lucile Hadžihalilovićin ohjaama ja Geoff Coxin sekä Alanté Kavaitėn kanssa kirjoittama The Ice Tower on taide-elokuvan ja psykologisen jännitysfantasian hybridi – ulkoisesti kaunis metasatu ja kuin elokuvaksi tullut prisma, jonka kautta saman voi nähdä monin eri tavoin.

Unenomainen, hiukan David Lynch -mäistä pseudorealismia huokuva The Ice Tower on kerronnaltaan monenlaisille tulkinnoille tilaa antava, mutta myös hetkittäin tuskastuttavan hidas elokuva, jossa visuaalisuus ja kuvakerronta ovat näyttelijöiden rinnalla yhtä tärkeitä elementtejä. Rinnakkaisten tarinoiden hypnoottinat yhdistelmä vaatii katsojalta normaalia istuntoa enemmän, eikä sitä oikeastaan voi suositella kuin Arthouse-elokuvien ja varsinkin Hadžihalilovićin omaperäiseen otteeseen ihastuneille.

Pääroolissa aina erinomainen Marion Cotillard, joka nähtiin jo ohjaajan debyyttielokuvassa Innocence vuonna 2004, jatkaa erinomaisten roolitöidensä sarjaa saaden hyvän vastavoiman nuorelta Clara Pacinilta, jolle The Ice Tower oli ensimmäinen kokopitkä roolityö. Sivummalla nähdään muun muassa August Diehl sekä ohjaajan aviomies, provosoivista elokuvistaan tunnettu Gaspar Noé.

Monissa tasoissa liikkuva jännärifantasia lumoaa visuaalisuudellaan, mutta sen verkkainen kerronta ei välttämättä ole kaikkien juttu.