Elokuva
Charles Dickensin klassikkoromaanista Oliver Twist on tehty lukuisia filmatisointeja, tuoreimpana Roman Polanskin ohjaus vuodelta 2005. Mestarillinen brittiohjaaja David Lean ohjasi oman mainion filmatisointinsa vuonna 1948, vaikka aihetta on sittemmin käsitelty perusteellisemminkin. Leanin 40-luvun tuotantoon sijoittuva elokuva oli miehen toinen peräkkäinen Dickens-filmatisointi Great Expectationsin (1946) jälkeen. Leanin Oliver Twist on jälleen kerran laadukasta tarinankerrontaa hyvillä brittinäyttelijöillä yhdistettynä näyttävään visuaaliseen ilmeeseen.

Kerrataanpa vielä klassikkotarinan alkuasetelmaa. Oliver Twist syntyy köyhäintaloon, nuoren äidin kuollessa heti synnytyksen jälkeen. Nimensä poika on saanut yksinkertaisen järjestelmän mukaan. Hän syntyi viikolla, jolloin orpolapsien sukunimeksi annettiin T:llä alkava nimi. Poika itki kovaa syntyessään, mutta kuten kertoja meitä muistuttaa, hän olisi itkenyt paljon kovempaa jos olisi tiennyt minne oli syntynyt. Tästä alkaa nuoren pojan kivinen ja surullinen taival, joka päätyy lopulta Lontooseen, missä Oliver joutuu nuorten taskuvarkaiden suojiin.

Oliver Twist on hyvin humaani kertomus, joka on kirjoitettu aikana, jolloin lapsen asemassa ei ollut hurraamista. Läpi koko nuoren elämänsä Oliver etsii hyväksyntää tai edes paria ystävällistä sanaa. Hänen aarteitaan ovat pienet hymyilevät nyökkäykset ja päälle taputukset. Moisia yleellisyyksiä ei hänelle kuitenkaan kovin usein suoda, ja Dickensin tarina on suurilta osin armotonta päähän potkimista. David Lean onkin napannut filmatisointiinsa taidokkaasti kirjan puistattavan synkkyyden ja alati vellovan epätoivon.

Elokuvassa Oliver ajautuu Lontooseen päästyään hieman sivuhahmoksi, muiden näyttelijöiden varastaessa shown. Yksi yltää kuitenkin yli muiden. Valtavalla proteesinenällä varustettu Alec Guinness tulkitsee pienrikollisten nappulaliigan johtajaa, juutalaista Faginia, melkoisella antaumuksella. Lean on muutenkin onnistunut kokoamaan melkolailla maanisen henkilögallerian. Itse Oliver Twistiä näyttelee vähäeleinen John Howard Davies, jossa on ulkoisesti roolin vaatimaa haavoittuvaisuutta ja herkkyyttä. Faginin rikoskumppania Bill Sikesia puolestaan näyttelee Robert Newton, niin ikään melkoisella antaumuksella. Miehen ilmeily luo vaikutelman, että hänen päänsä saattaa räjähtää minä hetkenä hyvänsä.

David Leanin Oliver Twist on kaiken kaikkiaan onnistunut valkokangassovitus ja hienoa tarinankerrontaa. Myös visuaalinen ilme ja kameran käyttö uhkuu pioneerihenkeä. Näyttävien sommitelmien lisäksi elokuvassa nähdään osuvaa leikkausta sekä vauhdikkaasti kuvattua toimintaakin. Elokuvan joukkolynkkauksissa onkin kunnon tekemisen meininkiä suuren väkijoukon rynnätessä pitkin Lontoon kapeita kujia. Kun vielä mukaan lasketaan erinomaiset näyttelijäsuoritukset, jotka eivät ajan hengestä huolimatta lipsahda liiaksi ylinäyttelemiseksi, on Oliver Twist kaikin puolin muistettava teos.

Tekniikka
Julkaisun tekninen laatu kulkee vuoden 1948 talutushihnassa. 1.33:1-suhteen kuva on paikoitellen hyvinkin suttuinen, eikä dialogikaan toistu koko elokuvan ajan monoraidalta erinomaisen selkeästi. Nämä puhuvat kuitenkin enemmänkin valmistumisvuoden kuin itse julkaisun puolesta. Elokuva on kuitenkin ihan katsottavassa paketissa, vaikka tunkkaisuutta, volyymin heittelyä ja likaista kuvaa löytyykin. Elokuvan musiikin on säveltänyt Arnold Bax, jonka score on paikoitellen melko mahtipontisen rankkaa rymettä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
David Leanin Oliver Twist on onnistunut filmatisointi Charles Dickensin klassikkoromaanista, ja jaksaa säväyttää edelleen. Elokuva on alkuperäisteoksen tyylille uskollinen, mutta seisoo mainiosti myös omilla jaloillaan.