Elokuva
Days of Being Wild (1991) oli Wong Kar Wain tiketti kuuluisuuteen. Ohjaaja löysi elokuvallaan oman tyylinsä, joka ilmeni hetkittäin myös hänen esikoisohjauksessaan, As Tears Go Byssa (1988). Days of Being Wildissa juoni ei ole oleellinen. Se on oikeastaan merkityksetön. Tärkeimpiä ovat henkilöhahmot, heidän tunteensa, tekonsa ja niiden vaikutukset. Heidän seuraamisesta muodostuu elokuvan sydän, josta puolestaan muodostuu elokuvan teema, joka on taas särjettävissä - yhä uudestaan ja uudestaan.

Yuddy (Leslie Cheung) on etsinyt biologista äitiään siitä lähtien, kun hän sai selville olevansa adoptiolapsi. Häntä rakastaa Su Lizhen (Maggie Cheung), mutta tunne on yksipuolista, ja suhde päättyy lopulta eroon. Lizhenin korvaa pian Mimi (Carina Lau), joka päättyy edellisen lailla hyvin samankaltaiseen suhteeseen. Hän ei aio kuitenkaan luovuttaa. Mimiin rakastuu taas Yuddyn ystävä Zeb (Jacky Cheung), jonka tunne tyttöjen lailla on yksisuuntaista. Jätetty Lizhen purkaa tunteensa kadulla kiertävälle poliisille, Tidelle (Andy Lau), joka ihastuu yksinäiseen tyttöön. Onko tunne tällä kertaa molemminpuolinen?

Useat päähenkilöt pyörivät kehissä koko elokuvan, eikä äskeinen ole oikeastaan muuta kuin kronologinen otanta elokuvan juonesta. Yuddya ja Lizhenia nähdään loppumetreillä siinä missä Tideä ja Zebiäkin. Kullakin on elokuvassa oma tärkeä roolinsa, jotka lopetus sitoo hienosti yhteen. Yhteistä viidelle henkilöhahmolle on kaipuu ja tunteettomuus. Jälkimmäinen ilmenee hieman eri vahvuuksina jokaisessa, mutta ulkopuolisena tarkastelijana katsojan on helppo sijoittaa henkilöt samaan muottiin. Alkuun on helppo syyllistää Yuddy tunteettomaksi naistenmieheksi, mutta häneltäkin löytyy lopulta toinen, herkempi puolensa. Muille henkilöille käy samoin, joskin heidän kohdallaan tunteellinen puoli saattaa muokkautua kylmääväksi. Esimerkiksi Lizhenin ja Mimin kohtelu heitä rakastavia ihmisiä kohtaan ei juuri eroa Yuddysta. Days of Being Wild muokkaakin eräänlaisen noidankehän, jota on mahdoton rikkoa. Aina rakastuu johonkuhun, jota jää kaipaamaan ja jolle keskitetty huomio saattaa satuttaa muita ympärillä olevia.

Wong Kar Wai kuvaa elokuvallaan 1960-lukulaista hongkongilaiskulttuuria ja erityisesti paikallista nuorisoa. Days of Being Wildin teema ei kuitenkaan ole sidoksissa aikaan, kuten ohjaaja on maininnut teoksestaan puhuessa. Aikalaiskuvauksen lisäksi elokuva sisäistääkin rakastumisen syvimmän olemuksen henkilöhahmojen kautta. Sen, kuinka helppoa ja haavoittuvaista se on. Kuinka pienikin ele tai sana saattaa satuttaa enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Kuin ohikulkeva minuutti, joka voi olla yhtä aikaa piinaavan pitkä tai aivan liian lyhyt.

Days of Being Wildiin Wong Kar Wai aloitti pitkäikäisen yhteistyön kuvaaja Christopher Doylen kanssa. Kuvauskouluja käymätön mies löysi omien sanojensa mukaan äänensä työskennellessään Days of Being Wildin jälkimmäisen puoliskon parissa. Kuvaus on Kar Wain esikoiselokuvaan tapaan kaunis, eikä Lau Wai Keungin korvaaminen ole ainakaan heikentänyt tasoa. Kamera pysyttelee ulkopuolisena tarkkailijana ja tallentaa kohtaukset hennosti leijuen. Se ei edes pyri pääsemään elokuvaan sisään, vaan pysyttelee kaukana useista lähiotoksista huolimatta. Doylen ja Kar Wain yhteistyö taltioikin tavoitellun tunnelman täydellisesti - rauhallisesti.

Tekniikka
1.85:1-suhteen kuva on anamorfinen ja on laadultaan kohtalaisen hyvä. Värit toistuvat hyvin, eikä mustan tasossakaan ole juuri valittamista. Sen sijaan kuvaa vaivaa pehmeys, kohina ja pakkausartefaktit, jotka heikentävät etenkin hämärämpien kohtauksien yleisilmettä. Dolby Digital 5.1 -koodattu ääniraita toistaa viettelevän rumban hienosti, eikä äänimaailmassa yleisestikään ole mitään valitettavaa.

Lisämateriaali
Levy ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Days of Being Wild sinetöi ohjaaja Wong Kar Wain tulevalle uralleen. Elokuvassa yhdistyvät ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan Kar Waille tyypilliset teemat, visuaalisuus ja tunnelma, jotka ovat muodostuneet miehen myöhemmän tuotannon tavaramerkeiksi. Rakastumisesta, sen tuottamista haavoista ja kaipuusta kertova Days of Being Wild on kaihoisa kokemus.