Elokuva
Eletään 1960- ja 70-lukujen vaihdetta. Mysteerinen sarjamurhaaja, joka kutsuu itseään Zodiaciksi, teilaa ihmisiä San Franciscon alueella. Uhrimäärä jää epäselväksi, lukujen liikkuessa 5 ja 37 välillä. Myös murhaajan henkilöllisyys jää tuntemattomaksi.

Eletään 2000-lukua. 44-vuotias David Fincher on noussut elokuvantekijöiden eliittiin, ennen kaikkea kahdella mestariteoksellaan, Seitsemällä ja Fight Clubilla. Kun käy ilmi, että hän aikoo tarttua Zodiac-tapaukseen ja tehdä siitä elokuvan, juhlivat fanit kadulla. Sarjamurhaajateemallahan (Seitsemän) Fincher nousi kaikkien tietoisuuteen.

Kuinka Zodiacin sitten käy? Onko se pikemminkin perustrilleri, tyyliin The Game, Alien 3 tai Panic room, vai suuremman luokan mestariteos, kuten miehen kaksi muuta elokuvaa. Vastaus: jotain siltä väliltä.

Juoni perustuu Robert Graysmithin kirjaan, ja kirjailija itse on myös tarinan päähenkilö. Graysmith toimi pilapiirtäjänä San Francisco Chronicle -lehdessä Zodiacin murhien aikaan, joten hänen olettaisi tuntevan tapaukset erittäin tarkasti. Zodiacille tavanomaista oli kirjeiden ja salakoodien lähettely lehtiin. Hän painosti lehtiä julkaisemaan näitä kirjeitä uhkailemalla lisämurhilla. Näin ollen miehestä tuli ilmiö Yhdysvalloissa.

Elokuvan juoni levittyy jopa neljälle eri vuosikymmenelle. Pääasiassa katsoja roikkuu muutaman päähenkilön mukana etsimässä todisteita ja epäiltyjä. Suurinta osaa esittävät kaksi murhaetsivää (Mark Ruffalo ja Anthony Edwards), Chroniclen Zodiacista uutisia tekevä Paul Avery (Robert Downey Jr.) ja Graysmith (Jake Gyllenhaal). Murhiin ei käytetä juurikaan aikaa. Ennemminkin keskitytään neljän päähenkilön murhien jälkeisiin tutkimuksiin.

Elokuvassa tapahtuu jatkuvasti uusia käänteitä, joten niitä on periaatteessa täysin turhaa yrittää sisällyttää arvosteluun. Ennemminkin on olennaista se, kuinka hyvin elokuva kestää lähes kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin pituutensa. Ja sen se kestääkin erittäin hyvin. Katsojalle ei tule kertaakaan edes mieleen vilkaista kelloa, sillä tarina pysyy mielenkiintoisena ja saa uusia käänteitä jatkuvalla syötöllä. Zodiac on todella yksi kiehtovimmista ja nautittavimmista elokuvista vähään aikaan.

Kuitenkin Zodiacista tulee jokseenkin mieleen viime vuoden The Departed. Molemmat ovat malliesimerkkejä periaatteessa täydellisistä oman genrensä elokuvista. Silti jää puuttumaan se jokin pieni silaus, joka tekisi muotopuolisesti hyvästä elokuvasta mestariteoksen. Kenties se on tunteisiin vetoavuus. Zodiacissa tapahtumat pyörivät ainoastaan tapauksen ympärillä, eikä muille ihmissuhteille anneta tilaa. Vaikkakin tätä arvostaa elokuvan aikana, ei siitä silti synny samanlaista henkilökohtaista kokemusta kuin esimerkiksi Seitsemästä.

Pienistä puutteistaan huolimatta Zodiac on erinomainen elokuva. Sen käsikirjoitus on todella tiivis, mistä saa kiittää ennen lähinnä roskaa kirjoittanutta James Vanderbiltiä. Näyttelijät toimivat tarpeeksi hyvin, joskaan kukaan ei nouse erityiselle jalustalle. Tämä lähinnä korostaa sitä, että juoni on Zodiacin pääosassa, ei kukaan yksittäinen hahmo.

Yhteenveto
David Fincherin uusin elokuva Zodiac on varmasti ollut monen odotuslistalla jo pidemmän aikaa. Nyt odotus voi loppua, sillä mies palaa takaisin elokuvantekoon vahvalla, tiiviillä sarjamurhaajaelokuvalla. Vaikkakaan Zodiac ei nouse Seitsemän ja Fight Clubin tasolle, keikkuu se kevyesti kolmannella sijalla Fincherin tuotannossa.