Elokuva
Straight into Darkness -elokuvan DVD-julkaisun takakanteen on painettu isoilla kirjaimilla teksti "Pearl Harbor elokuvatiimin tulos!". Pitäisikö tuon tökerön mainoslauseen herättää katsojan mielenkiinnon? Itse en ainakaan hypi innostuksesta.

Filmin on ohjannut ja osittain myös käsikirjoittanut amerikkalainen Jeff Burr, jonka yksipuolinen ansioluettelo pursuaa lähinnä b-luokan kauhuelokuvia ja trillereitä. Kovin suurta kunnioitusta ei voi antaa kaverille, joka pullautti vuonna 1999 ulos elokuvan The Boy with the X-Ray Eyes ja toissa vuonna taideteoksen nimeltään Mil Mascaras vs. the Aztec Mummy. Ennakkoluulot romukoppaan ja kiekko soittimeen!

Straight Into Darkness sijoittuu toisen maailmansodan runtelemaan Ranskaan. Siinä seurataan kahta sotimiseen leipiintynyttä amerikkalaissotilasta, jotka selviävät hengissä sotilasajoneuvon räjähdyksestä. Toinen sotilaista on hyvä ja toinen paha - millainen olisikaan elokuva ilman pakollista vastakkainasettelua? Alue kuhisee murtaen englantia puhuvia saksalaisia sotilaita. Sattuman kaupalla jenkit törmäävät orpokodin kasvatteihin, jotka on koulutettu tunteettomiksi tappokoneiksi. Yhdellä orvoista on naamari kasvoillaan, perin salaperäistä. Heidän rinnallaan vanhaan rakennukseen linnoittautuneet amerikkalaiset yrittävät pistää kampoihin hampaisiin asti aseistetulle saksalaissotilaille. Tarinan uskottavuus joutuu koetukselle viimeistään siinä vaiheessa, kun pyssy kädessä heiluva kymmenvuotias orpo saa vastaansa panssarivaunun puikoissa istuva sakemannin.

Burr on visuaalisessa mielessä kyvykäs ohjaaja, vähän niin kuin meidän Rennymme. Jenkin eduksi voidaan lukea sekin, että hän pystyy siihen kymmenen kertaa pienemmällä budjetilla kuin Harlin. Kuvallisessa kerronnassa on riittävästi vaihtelevuutta ja pieniä kikkailuja, jotka pitävät katsojan mielenkiinnon yllä juuri sen verran, ettei tämä pääse nukahtamaan. Myös kuvaus ja valaistus ansaitsevat kiitoksen.

Tarina on kuitenkin uskomattoman naiivi, sekava ja tympäisevä. Elokuva alkaa kohtuullisen lupaavasti, mutta lopulta se ei tarjoa yhtikäs mitään sen enempää sota- kuin jännityselokuvienkaan ystäville. Kaikesta paistaa läpi linjattomuus; se yrittää miellyttää kaikkia, mutta epäonnistuu siinä täydellisesti. Turhautunut katsoja saattaa ilahtua alun ja lopun toimintajaksoista, jotka toimivat huomattavasti paremmin kuin se paikallaan polkeva draamamössö, jota pakkosyötetään elokuvan keskivaiheilla. Näyttelijöistä hullunkatseinen Scott MacDonald esittää mukavan korkealentoisesti mielenterveytensä menettänyttä brutaalia sotilasta, pääosaan kiinnitetty Ryan Francis on sen sijaan täysin karismaton ilmestys.

Tekniikka
Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvan jälkeen sotaelokuvia ei ole juurikaan nähty luonnollisissa väreissä. Sama pätee myös tähän elokuvaan; kuva on sangen utuinen ja epätodellisen näköinen. Anamorfinen kuva (1.78:1) on tästä syystä jonkin verran kohinainen, eikä kontrastikaan ole paras mahdollinen. Levyltä löytyy kaksi ääniraitaa (Dolby Digital 5.1 ja DTS), joista jälkimmäisessä on totuttuun tapaan aavistuksen enemmän dynamiikkaa. Kaiken kaikkeaan ääniraidat ovat laadukkaita ja hyvin miksattuja.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Straight Into Darkness on sotadraama, jossa nähtävä visuaalinen kikkailu ja lyhyet rymistelyjaksot eivät pysty paikkaamaan tarinan pitkäpiimäisyyttä ja epärealistisuutta.