Satokon (Hiromi Nagasaku) ja Kiyokazun (Arata Iura) adoptoima kuusivuotias poika Asato (Reo Sato) herättää pahaa verta lastentarhassa, ja saa äidin pelkäämään, että tämä on perinyt pahat geenit oikeilta vanhemmiltaan. Murhetta lisää tuo puhelinsoitto naiselta, joka väittää olevansa Asaton todellinen äiti Hikari (Aju Makita), ja haluaa nyt poikansa takaisin.

Naomi Kawasen Äidit on rauhallinen ja runsaasti henkilöilleen tilaa antava draama kahdesta äidistä ja rakkaudesta lapseen. Se tutkii biologista sukulaisuutta yhtä lailla kuin adoptiovanhemman kiintymystä lapseensa, mutta kääntää asetelmia myös toisiin suuntiin antatessaan Hikarille erilalsia motiiveja kuin pelkkä lähisukulaisuus. Samalla se nostaa päivänvaloon myös orpokotien erikoisia vaatimuksia sijaisvanhemmille ja japanilaisen yhteiskunnan suhtautumisesta lapsettomuuteen ja adoptioon. Kahden äidin vastakkain asettelulla Kawase hipaisee paikoin jopa jännityselokuvien pintaa, vaikka muuten Äidit pysyykin valitsemallaan tiellä alusta loppuun.

Kokonaisuus on Kawasen elokuvien (mm. Kirsikkapuiden alla, 2015) tapaan sanoihin ja ilmeisiin luottavaa, verkkaisesti takaumien kautta katsojan kohti finaalia vievää kerrontaa, joka tuntuu nykypäivän hektisen kuvakerronan vierellä ihastuttavalta.

Kaikki päänäyttelijät, Hiromi Nagasaku, Arata Iura, Reo Sato ja Aju Makita tekevät varmaa työtä ilman ylilyöntejä ja dramatisointia.

Japaniin yhä vahvasti kuuluvat yhteiskunnalliset viitteet eivät välttämättä tavoita länsimaista katsojaa, mutta muuten Äitien kanssa 140 minuuttia kuluu vaivatta.