Ailo on vuoden ikäinen poron vasa. Elo Lapin tuntereilla, missä kaikki pitää oppia ensimmäisewn viiden minuutin aikana, on alituista taistelua säätä, petoeläimiä ja eksymistä vastaan, mutta sinnikkyydellä ja nokkeluudella voi elämästä selvitä hengissä.

Ranskassa on pitkät perinteet dramatisoitujen luontodokumenttien tekemisessä, joista mm. Jean- Jacques Annaudin Karhu (19988) ja Luc Jacquetin Pingviinien matka (2005) menestyivät myös lippuluukuilla. Pitkän päivätyön luontodokumenttien parissa Ranskan televisioon tehneen Guillaume Maidatchevskyn Ailo - pienen poron suuri seikkailu seuraa samaa kaavaa, tuo lähelle inhimillistetyn eläimen, jonka survivaaliin katsojan pitäisi kyetä samaistumaan.

Peter Franzenin liikaakin asioita selittelevän kertojaäänen tukemana seurataan Ailon matkaa syntymästä ensimmäisen elinvuoden täyttymiseen samalla vuodenaikojen kiertokululla kuin saman tuotantoyhtiön (MRP Matila Röhr Productions) Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2016).

Puolentoista vuoden ajan kuvauksia vaatinut Ailo ei ole puhdas dokumentti, vaan käsikirjoitettu tarina, johon oman osansa ovat tuoneet eläinten kouluttajat. Samalla se sortuu genrensä arkkisyntiin, eli inhimillistää villieläimet antamalla niille ikiaikaisten vaistojen sijaan ihmismäisen ajatusmaailman, joka sääntelee taistelua elämästä ja kuolemasta. Muutamat kohtauksista näyttävät jo kaukaa lavastetuilta, joten illuusio aidosta luonnosta katoaa nopeasti kankaalta. Elokuvallisilla mittapuilla tarkasteltuna Ailo kärsii myös nimihenkilönsä värittömyydestä, joten valokiilan varastavatkin tuntureiden muut nisäkkäät, kuten ahne orava ja ylienerginen kärppä.

Teknisesti Ailo - pienen poron suuri seikkailu on kaikki kansainväliset vaateet täyttävä tuotanto. Päävastuu tekemisestä on ollut kuvaaja Daniel Meyerilla, leikkaaja Laurence Buchmanilla sekä musiikin tehneellä Julien Jaouenilla, mutta toki suomalaisetkin alojensa ammattilaiset ovat olleet mukana, kuten em. Metsän- ja Järven tarinat taitavasti taltioinut Teemu Liakka, tarkkakorvainen äänittäjä Juha Hakanen sekä säveltäjä Panu Aaltio. Eläinten kouluttamisesta on ollut vastuussa Tuire Kaimio.

Komean näköinen, mutta dramaturgialtaan turhan mustavalkoiseksi ja vajaaksi jäävä kasvutarina.