On vuosi 2104, kymmenen vuotta tutkimusalus Prometheuksen katoamisesta. Massiivinen siirtokunta-alus Covenant, mukanaan viidentoista hengen miehistö ja 2000 matkustajaa, seilaa avaruudessa kohti Origae-6-planeettaa, jonka on ennakoitu olevan elämälle kelvollinen taivaankappale. Miehistön hyperunen katkaisee tuntemattomasta lähteestä tuleva signaali, jota kapteeni Christopher Oram (Billy Crudup) haluaa lähteä tutkimaan, traagisessa onnettomuudessa edesmenneen edellisen kapteenin vaimon, Dany Bransonin (Katherine Waterston), vastustuksesta huolimatta. Paratiisilta vaikuttava planeetta näyttää ensin alkuun täydelliseltä ihmisasutukselle kirkkaine merineen ja jylhinen metsineen, mutta vaikka kaikenlainen elämä tuntuu sieltä puuttuvan, tutkimusryhmä ei ole alkuunkaan yksin.

Koko Alien -saagan alullepanija, ohjaaja Ridley Scott, palaa pseudopsykologisen Prometheuksen (2012) jargoninjauhannan jälkeen pahoille planeetoille sarjan kuudennessa osassa, Alien: Covenant.

John Loganin ja Dante Harperin käsikirjoitus, Jack Paglenin ja Michael Greenin tarinan pohjalta, laajentaa insinöörejä ja ihmisen syntyä pitkästyttävästi peranneen Prometheuksen tarinaa, mutta pukkaa nyt mukaan sitä itseään, aitoa vaaraa ja rumia kuolemia, joita Alien -elokuvilta on aina odotettu. Paikoin graafisen väkivaltainen ja rumasti roiskiva Covenant tyydyttänee fanien suurimman verenjanon, vaikka matka originaalista onkin kokenut kovia muutoksia.

Konfliktin kehittelyyn kuluu ensimmäinen tunti, mutta nyt mukana on uhkaa ja juuri sitä alkuainetta, josta kylmät väreet on tehty. Ja kun toiminta alkaa, Scott päästää vain yhteen asiaan, tappamiseen, kehitetyt xenomorphinsa irti, yllättävänkin kiukkuisella otteella. Myös itse päätähti, tuo pahansisuinen puikulapäinen organismi, on kokenut suuria muodonmuutoksia, aina vuoden 1979 ripakinttuisesta erakosta Covenantin vikkelän eläimelliseen saalistajaan, jonka kallonmuoto on sentään pysynyt ennallaan.

Pääosaan nousee androidien Walterin ja Davidin tuplaroolissa vakuuttava Michael Fassbender, jonka lopullinen status, vaikka kaukaa paljastuva onkin, tuo hyvän syyn jatkaa tarinaa entistäkin synkemmille rajaseuduille. Kakkosena fokuksessa nähdään mm. Steve Jobs (2015) ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) -elokuvista tuttu Katherine Waterston, josta ei kuitenkaan kasva Sigourney Weaverin Ripleyn tasoista femiinisankaria. Muita tuttuja kasvoja huutamassa ja kuolemassa ovat Billy Crudup, Danny McBride, Demian Bichir, Carmen Ejogo ja Amy Seimetz. Guy Pearce uusii prologissa roolinsa Peter Weylandina ja kuvissa piipahtavat nopeasti myös Prometheuksen pääosassa nähty Noomi Rapace sekä James Franco.

Mukavampi paluu, hyvä yritys ja selkeä petraus, vaikka ei siellä ahdistavimman avaruuskauhun syntysijoilla vielä ollakaan. Aluksen luukut jätetään kuitenkin sen verran raolleen, että tarina taatusti jatkuu.