On vuosi 2563, kolme vuosisataa suuren romahduksen, ihmiskunnan viimeisen sodan jälkeen. Parempiosaiset asuvat viimeisessä taivaskaupungissa Zalemissa, kun taas sen alapuolella Iron Cityssa, vallitsevat viidakon lait. Ainoa kansoja yhdistävä huvi on Motorball, kyborgien raaka urheilulaji, jossa kiidetään rullaluistimilla pitkin rataa ja yritetään kuljettaa peliväline maaliin. Tohtori Dyson Ido (Christoph Waltz) löytää kaatopaikalta pahasti kärsineen ja tekniikaltaan oudon kyborgin, saa sen heräämään henkiin ja antaa sille nimen Alita (Rosa Salazar), kuolleen tyttärensä mukaan. Muistinsa menettänyt robottityttö lumoutuu oudosta maailmasta, mutta huomaa vaaran uhatessa käyttäytyvänsä varsin tehokkaalla tavalla. Alitan kylkeen liimautuu vielä nuori Hugo (Keean Johnson), jolla on kytköksiä Motorball-pelin taustalla käytäviin pimeämpiin bisneksiin, eikä aikaakaan, kun todella pahat hahmot kiinnostuvat tappamisen harvinaisen hyvin hallitsevasta kyborgista.

Maailman menestyneimmän elokuvan Avatarin (2009) ja muutaman muunkin hyvin kaupaksi menneen leffan (mm. Terminator - tuhoaja (1984), Aliens - Paluu (1986), Terminator 2 - Tuomion päivä (1991), Titanic (1997)) ohjaajan James Cameronin tuottama ja Robert Rodriguezin ohjaama Alita: Battle Angel pohjaa japanilaisen Yukito Kishiron vuonna 1990 julkaisemaan mangaan Gunnm.

Cameronin ja Laeta Kalogridisin käsikirjoitus kuljettaa yhtä aika useampaakin juonikuviota, unohtaa muutaman matkan varrelle kokonaan eikä loppupeleissä vie niitä muutamaakaan kunnolla kalkkiviivoille saakka. Lainojen kohteita löytyy runsaasti, päällimmäisenä Norman Jewisonin komea dystopia Rollerball (1975), josta on kopioitu väkivaltainen Motorball-peli. Alita: Battle Angel on visuaalisesti tuhlailevan komeaa, mutta myös kulunutta ja jo monesti aiemmin nähtyä cyberpunkkia, jonka detalejeja tulviva esilletuonti viehättää hetkensä, mutta finaaliin tultaessa katsoja saa huomata seuranneensa vain parituntista introa.

Digitaalisesti luodun Alitan alla näyttelee ilmeikäs Rosa Salazar, jolle soisi mahdollisuuden näyttää kykynsä muutenkin kuin efekteillä ehostettuna. Christoph Waltz on lähinnä oma itsensä, saaden kuitenkin hetkensä valkokankaalla, toisin kuin Jennifer Connelly tämän ex-vaimona, joka tuntuu ilmestyvän kohtauksiinsa kuin taikaiskusta. Mahersala Ali on Vector, Zalemin avaimia halukkaiden edessä heilutteleva ketale, ja Edward Norton taivaskaupungin valtaapitävä Nova. Monenmoisina kyborgeina naamansa käyttöön antavat mm. Ed Skrein (Zapan), Jackie Earle Haley (Grewishka), Michelle Rodriguez (Gelda) ja Jeff Fahey (McTeague). Keean Johnson on lähinnä ärsyttävä Alitan kanssa lempeä kehittelevänä nokkelikko Hugona.

Jos Alitalle joskus jatkoa vielä seuraa, toivottavasti sen myötä saadaan tarinalle edes jonkinlainen päätös.