Orpokodissa jo vuosia muille mystisesti jöötä pitävä Earwig-tyttö (äänenä Kokoro Hirasawa) päätyy lopulta oudon pariskunnan adoptoitavaksi, jotka osoittautuvat ihka oikeiksi noidiksi. Ayaksi nimetty tyttö saa pian huomata manipulaatiokykynsä kadonneen ja on pakotettu itsekin oppimaan loitsujen ja taikojen voima.

Nyt kannattaa olla tarkkana! Vaikka leffajulkassa onkin kuuluisan tuotantotalon logo ja vielä sitäkin legendaarisempi nimi, se ei vielä takaa mitään. Aya ja noita -elokuvan takana on kyllä se legendaarinen japanilainen animaatiotalo Studio Ghibli ja tekijänä vielä sen nimekkäimmän ohjaajan Hayao Miyazakin poika Gorô Miyazaki (Maameren tarinat, 2006), Kukkulan tyttö, sataman poika (2011)), kyseessä on tylsä, teknisesti vaatimaton ja kaikin puolin viimeistelemättömältä tuntuva tekele.

Kuten jo Bob Dylankin totesi, ajathan muuttuvat, ja niin myös Hayao-suuren poistuttua takavasuriin elokuvan Tuuli nousee jälkeen vuonna 2014, myös Studio Ghibli on kokenut paineita uudistua. Jo klassikoiksi nousseilla, taitavasti käsin tehdyillä piirroselokuvilla kulttiasemaan nousseen Studio Ghiblin Aya ja noita on animetalon ensimmäinen digitaalisesti luotu 3D-animaatio ja lopputulemaltaan valtaisa pettymys. Kuten jättimenestynyt Ghibli-leffa Liikkuva linna (Howl´s Moving Castle, 2004), myös Aya ja noita pohjaa Diane Wynne Jonesin luomaan tarinaan, mutta Keiko Niwan ja Emi Gunjin käsikirjoitus tuntuu laiskasti adaptoidulta ja siitä kaiken magiikan riisuneelta.
 

Hahmona alituiseen kitisevän, kiukuttelevan ja kieroilevan Ayan äänenä on Kokoro Hirasawa, Shinobu Terajima ja Etsushi Toyokawa ovat adoptiovanhmemmat Bella Yaga ja Mandrake, Yu Saito Ayan ainoa oikea ystävä Gustard sekä Gaku Hamada leffan sympaattisin hahmo, puhuva kissa Thomas.

Harras toive on, että Studio Ghibli palaa siihen, minkä parhaiten osaavat, käsin tehtyihin animaatioihin, joissa mielikuvitukselliset ja samalla opettavaiset tarinat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa lämmittäen elokuvateatterit ainutlaatuisella taiallaan.