Eletään 1880-luvun ankeita aikoja. Nuorella orpotytöllä, Féliciellä (äänenä Petra Pääkkönen) on unelma: Päästä tanssijaksi maailmankuuluun Pariisi oopperaan. Keksijäystävänsä Victorin (Arthur Rinne) avustaman päättäväinen tyttö päättää toteuttaa haaveensa, mutta matkalla kohti unelmaa on monia esteitä.

Kanadalais-Ranskalaista tuotantoa olevaa, Éric Summerin ja Éric Warinin ohjaama Ballerinaa, olisi helpointa kuvata alunperin englanninkielisellä sanalla Cheesy, mutta kutsua kotimaaksi elokuvaa juustoiseksi ei toimisi samalla tavalla, vaikka toisaalta, sekin kyllä kävisi määriteltäessä sokerisen hattaraista, matemaattisen tarkkaan pikkutyttöjen kukkarolle suunnattua hömpänpömppää.

Lauantaiaamujen tusinapiirrettyjä muistuttava, ilman sen suurempaa kunnianhimoa kokoon kyhätty tarina on sanomaltaan äärimmäisen epäilyttävä, tähdentäähän se tavoitteiden saavuttamista vaikka epärehellisin keinoin, kunhan vain omat unelmat saadaan toteutettua. Kökkö komiikka pohjaa pieruhuumoriin, samalla kun raivostuttavalla radiopopilla täytetty ääniraita kuljettaa pahasti ennaltanähtävää tarinaa kohti siirappiin hukutettua loppuratkaisua. Muutamissa tanssijaksoissa liikeanimointi onnistuu kuitenkin sen verran näyttävästi, että elokuva ansaitsee sen toisenkin tähden.

Jenkkiversiossa kuullaan sellaisia talentteja kuin Elle Fanning, Dane DeHaan, Maddie Ziegler ja legendaarinen Mel Brooks. Juha Wuolijoen ohjaamassa suomidubissa rooleissa pölisevät mm. Petra Pääkkönen, Arthur Rinne sekä nimekkäämmät Matleena Kuusniemi ja Tuomas Uusitalo.

Tiedetään, että kyseessä on lapsille suunnattu elokuva, mutta pitäisi niidenkin tekijöiden tiedostaa vastuunsa.