William Tell (Oscar Isaac) on entinen sotilas, joka kantaa sisällään raskasta taakkaa. Hän pitää kiinni rutiineistaan ja elättää itsensä laskemalla kasinoiden pelipöydissä kortteja. Menneisyydessä opittu taito tuo elannon samalla, kun se on ainoa tapa Williamin pitää itsensä järjissään, etsiä syytä jatkaa. Sellaisiksi löytyvät entisen armeijakaverin poika, nuori Cirk Baufort (Tye Sheridan), joka haluaa kostaa isänsä kuoleman, sekä peliammattilainen La Linda (Tiffany Haddish), jonka rahoituksen avulla Williamin olisi mahdollisuus voittaa suuri turnaus ja muuttaa Cirkin tulevaisuus.

Kaikki tekijälleen tuttu tematiikka; katumus, syntien sovitus ja anteeksianto, ovat läsnä Paul Scharderin uusimmassa elokuvassa The Card Counter. Elokuvan tuottajana toimii Schraderin luottomies Martin Scorsese, jonka kanssa hän on tehnyt läheistä yhteistyötä elokuvissa Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980), Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) ja Bringing Out the Dead (1999).

Ja varsinkin Taksikuskin synkkä ja ruma maailma on vahvasti myös The Card Counterin maailma. Päähenkilön pitämä päiväkirja johdattaa katsojan menneisyyteen, keskelle traagista tapahtumaketjua, joka ulottaa lonkeronsa vielä nykyhetkeenkin saakka. Kertojaääni kommentoi vääjäämättä kohti lopullista räjähdyspistettä eteneviä käänteitä toteavasti ilman kiihkoa, aivan kuin kenelläkään ei ikinä olisi ollutkaan muuta mahdollisuutta. Kuten Taksikuskin Travis Bickle (Robert DeNiro), myös William löytää elämälleen tarkoituksen: hän haluaa pelastaa nuoren Cirkin, ennen kuin tämä vajoaa liian syvälle väkivallan kierteeseen.

Kaiken takana on todellinen paikka ja laajasti raportoitu tapahtumaketju Irakin Abu Ghraibin vankilassa, jossa amerikkalaissotilaat syyllistyivät silmittömiin julmuuksiin sotavankeja kohtaan. Vaikka tapahtumat ovat julmia ja järkyttäviä, Schrader pitää temmon kylmän rauhallisena luoden atmosfäärin, joka tuntuu yhtä aikaa jännittävältä ja epämukavalta. Lähes liikkumattoman pintansa alla kuohuvan ja kiehuvan The Card Counterin rikotut ihmiset ovat aitoja, vikoineen kaikkineen, ja osalle heistä toivoo vain hyvää, vaikka alitajunta kulkeekin jo askeleen edellä, nähden sen ainoan mahdollisen tien. Pohjimmiltaan kyse on, kuten Scraderin elokuvissa niin usein, vastuun ottaminen teoistaan ja niiden sovittaminen, jos ei muiden niin itsensä kanssa.

Oscar Isaac tekee loistavan minimalistista työtä pääroolissa Williamina, jonka eleettömän pinnan alla riehuu helvetin tuli, odottaen vain lopullista purkautumistaan. Tye Sheridan on niin ikään erinomainen nuoren ja vihassaan kiihkeän Cirkin roolissa. Pientä lämpöä ja lohtua muuten hyytävän kylmään elämään tuo Tiffany Haddishin ymmärtäväinen La Linda. Willem Dafoe tekee hurjan roolityön majuri John Gordona, miehenä, jonka teoilla on vaikutuksensa niin Williamin kuin Cirkinkin elämään.

The Card Counterin maailma on kylmä, tyly ja kyyninen, mutta elokuvana se on erinomaisen vaikuttava moraalitutkielma eläimestä nimeltä ihminen.