Jo neljä vuosikymmentä sitten Ylöjärvellä perustettu, suomalaista musiikkimaailmaa muokannut ja hallinnut yhtye Eppu Normaali...ja plaa-plaa-plaa. Monia aallonpohjia ja -harjanteita nähnyt ja kokenut bändi...ja plaa-plaa-plaa.

Kaikki toki tuntevat jo Eppujen tarinan, ja ne jotka sitä eivät jostain syystä vielä tiedä, voivat nyt mennä kelaamaan auki palan kotimaista rockhistoriaa katsomalla Saku Pollarin asiallisen, mutta myös hauskan sympaattisen Eput -elokuvan. Eppujen itsensä, laulaja Martti, kitaristi Pantse ja rumpali Aku Syrjän, sekä kitaristi Juha Torvisen että basisti Sami Ruusukallion, kertomana käydään läpi matkaa aina lapsuudesta saakka, kiintopisteenä toimiessa viime elokuussa järjestetty 40-vuotis-juhlakonsertti Ratinan stadionilla Tampereella.

Suoraan kameralle faktaa ja höpöjä hekottelevan bändin juttuja kuvitetaan vanhoilla valokuvilla ja arkistofilmeillä, sekä myös turhilla näytellyillä pätkillä, jotka eivät sinällään tuo kokonaisuuteen yhtään lisäarvoa. Parasta touhussa onkin Eppujen sanavalmis ja hauska läppä, joka pääasiallisesti Syrjän veljesten Martin ja Pantsen sekä Torvisen lausumina tulvii samankaltaisia nokkeluuksia ja sanaleikkejä kuin Eppujen omat biisitkin.

Itse orkan lisäksi sanansa on sanottavana myös pojat jo uran alussa sainanneen Poko Recordsin johtajalla Epe Heleniuksella, entisillä basisteilla Mikko Saarelalla ja Mikko Nevalaisella, sekä Ratinan keikalle sinfoniasovitukset tehneellä Antti Vauramolla ja suurta orkesteria johtaneella kapellimestari Santtu-Matias Rouvalilla.

Suuresti symppis ja aremmissakin aiheissa rehellisen suora dokkari on kulttuuriarvokas taltiointi, jota kannattaa käyttää näytteenä myös tuleville dokumenttiohjaajille. Homma toimii hienosti.