Stefani Reyes (Kaitlyn Santa Juana) kärsii painajaisista ja pääsee lopulta isoäitinsä Irisin (Gabrielle Rose) vuosikymmenien takaisen salaisuuden jäljille. Muori kun oli onnistunut huijaamaan Kuolemaa, mutta hinta siitä kasvoi hirvittäväksi. Viikatemies kun ei pidä epäonnistumisesta, joten se jahtaa aikanaan kaikkien onnettomudesta selvinneen sukulaisia, tarkoituksenaan päättää perheiden verilinjat.

Vuonna 2000 sai ensi-iltansa Final Destination, mustalla huumorilla ja kekseliäillä ketjureaktioilla yleisön hurmannut kauhuelokuva. Se oli menestys ja kuten aina, jatko-osia siunaantui lopulta neljä kappaletta, viimeisin, Final Destination 5, vuonna 2011, joista jokaisessa kalman kylmä kouraisu esitettiin entistäkin näyttävämmin..

Zach Lipovskyn ja Adam B. Steinin kimppakiva Final Destination Bloodlines jatkaa samoilla linjoilla, eli esittelee domino-efektinä etenevät kohtalot makaaberin nokkelasti unohtamatta silti silmäniskuja tietäväisenä hymyilevälle katsojalle. Myös Guy Busickin ja Lori Evansin käsikirjoitus, pohjaten Jon Wattsin tarinaan, seuraa tuttuja polkuja, yhdistäen yllättäen kaikki sarjan elokuvat napakaksi kokonaisuudeksi. Näppärä on myös leffan lakoninen sanoma: Eikö se aina kuulukin olla petoksen uhrin puolella vaatimassa hyvitystä, vaikka se huijattu olisikin tuo kaikkein demokraattisin hallitsija, Kuolema?

Nuoret näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä Stefania tulkitsevan Kaitlyn Santa Juanan johdolla. Teo Brines on Steffyn veli Charlie ja Richard Harmon, Owen Patrick Joyner ja Anna Lore serkut Erik, Bobby ja Julia. Perheen äitiä Darlenea näyttelee Rya Kihlstedt. Elokuva on omistettu Tony Toddille (1954-2024), joka nähtiin keskeisessä roolissa jo ensimmäisessä Final Destination -elokuvassa.

Sarjansa paras osa, Final Destination Bloodlines tarjoaa juuri sitä, mitä on menty hakemaankin, rujoa ruhjomista kieli syvällä poskessa.