Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Arthur Fleck (Joaquin Phoenix) suoritti karmaisevat veritekonsa Jokerin hahmossa ja nyt mies istuu Arkhamin vankimielisairaalassa odottamassa oikedenkäyntiä ja tuomioita. Samassa laitoksessa potilaana viruu myös Lee Quinzel (Lady Gaga), jonka rakkaus Jokeria kohtaan polttaa kaiken alleen. Samaan aikaan Gothamissa Jokerin seuraavaa liikettä odottaa alati kasvava lauma vannoutuneita faneja.
Päivälleen viisi vuotta sitten sai ensi-iltansa Todd Phillipsin ohjaama ja Scott Silverin kanssa kirjoittama elokuva Joker, jättihitti, joka yllätti kaikki ja ylitti vielä maagisen miljardin dollarin tuottorajan. Sama uroteko jäänee kuitenkin saavuttamatta jatko-osassa Joker: Folie á Deux, joka viedään niin kauas ensimmäisen osan maailmoista, että se tulee fanien keskuudessa pakostakin herättämään paitsi kummastusta, myös närää.
Termi Folie á Deux tarkoittaa jaettua psykoosia, tuplahulluutta, joka konkretisoituu päähenkilöiden jakamissa harhoissa, muuttamalla suurimmaksi osaksi sairaalassa ja oikeudenkäynnissä tapahtuvan tarinan musikaaliksi Jokerin ja Leen nähdessä ja kokiessa tapahtumat lava-akteina. Sen sijaan, että Joker 2 olisi jatkanut sarjakuvamaailman mustaa mutilointia, se on karun vankilakuvauksen ja oikeusalidraaman symbioosi, elokuvan muotoon puettu epikriisi, yhteiskuntaa laajemminkin potkaiseva sairaskertomus, joka käyttää irrallisia musikaalijaksoja avaimina tarinan sydämeen. Teknisesti hypnoottinen Joker 2 on myös erittäin hyvän näköistä tekemistä (kameran takana loistavaa työtä tekevä, Jokerinkin kuvannut Lawrence Sher), värimaailmojaan ja yksityiskohtiaan myöten laadukasta työtä, eikä touhu jää kiinni näyttelijöistäkään, sillä pääkaksikko vetää täydellä metodilla.
Joaquin Phoenix tykitti niin kokonaisvaltaisen roolityön ensimmäisessä Jokerissa, että siitä on oikeastaan mahdoton pistää paremmaksi, mutta yksi sukupolvensa parhaista tulkeista onnistuu yllättämään. Täysin suvereenin Phoenixin lailla täydellä sydämellä roolinsa tulkitsevan Lady Gagan Lee saa eturivistä huolimatta harmittavan vähän tilaa, vaikka hahmo tärkeä katalyytti tarinassa onkin. Sivummalla nähdään myös vahvoja tulkkeja, kuten Harry Lawley Harvey Dentina, Arthurille kuolemantuomiota hakevana syyttäjänä, Steve Coogan tv-persoona Paddy Meyersina, Catherine Keener Arthurin asianajaja Maryanne Stewartina, sekä aina karismaattinen Brendan Gleeson vankilan ikävänä vartijana Jackie Sullivanina. Ensimmäisestä Jokerista tutut Leigh Gill Arthurin entisenä klovnikollegana Gary Puddlesina sekä Zazie Beetz naapurin Sophiena piipahtavat todistajanaitiossa.
Jokerin satumaisen menestyksen jälkeen Phillips on ryhmineen saanut rajattoman luoton ja luonut skitsofrenisen ja surrealistisen musikaalin kaiken alleen polttavasta rakkaudesta, joka jättää ristiriitaisen olotilan. Toisaalta kyseessä on rohkea ja ylväs askel tuntemattomaan, toisaalta valtaa saaneen elokuvantekijän faneista piittaamaton keskisormen ojennus. Hattu päästä joka tapauksessa.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja