Hauska ja koskettavakin henkilökuva rakastetusta kansantaiteilija Jope Ruonansuusta (1964-2020) tuo taitavan imitaattori-muusikon lähelle.

Paremmin tuottajana tunnetun Marko Tallin ohjaama, Ruonansuun pitkäaikaisen työtoverin Mika Räinän ja huikean urakan tehneen editoija Nicke Baggen Jope ite kaivaa satojen tuntien arkistomateriaaleista suuresti sympaattisen kuvan ylipainoisesta koulukiusatusta pojasta, joka kasvoi koko kansan tuntemaksi koomikoksi. Kun dokumentin tekijät tulevat hyvinkin läheltä kohdettaan, vaaran paikkoja ylettömään myötämielisyyteen ja silittelyyn alkaa ilmaantua kokonaisuuteen, eikä niitä Jope ite myöskään pysty täysin pois jättämään, vaikka muuten totuuteen hiukan kapeahkolla otannalla kommentoitu elokuva onkin varsin objektiivinen.

Jope ihaili ja imitoi Repe Helismaan, Vesku Loirin ja Juice Leskisen kaltaisia taiteilijoita ja pyrki kaikin keinoin laajentamaan omaa repertuaariaan. Sydämellinen viihdyttäjä ei koskaan unohtanut lapsuutensa kolhuja, mutta katkeruuden sijaan hän onnistui kääntämään kiukkunsa huumoriksi, joka käsitti niin livekeikkoja, tv-esiintymisiä ja artistille erityisen rakasta musiikkia, jota hän useasti toivoi saavansa esittää ilman hauskuuttajan leimaa. Matka kansakunnan suosikiksi ei ollut kuitenkaan helppo, sillä Ruonansuun pitkää uraa varjostivat useat tragediat, terveyshuolet ja alkoholismi. Vuonna 2020 edesmenneen Jopen elämää kartoittavat lukuisat sukulaiset, kollegat ja kadunmiehet.

Kohdettaan kunnioittava dokumentti ei täysin vältä karikoita, mutta antaa silti sydämellisen kuvan taiteilijasta, joka esiintyi aina ja kaikkialla, turuilla ja toreilla, samalla tavalla. Täydellä sydämellä.