1970-luvun alussa Tampereen aktiivisissa opiskelijapiireissä pyörii mukana Juankoskelta tullut Juhani Leskinen (Riku Nieminen), jota myös Juiceksi kutsutaan. Murrosta elävän populaarikulttuuri kaikissa muodoissaan imaisee pian monin tavoin äärimmäisen lahjakkaan nuoren miehen mukaansa ja konkretiaa haaveista alkaa tulla, kun pitkätukka tutustuu paikallisiin musiikkimiehiin Harri Rinteeseen (Pekka Strang) ja Mikko Alataloon (Antti Tuomas Heikkinen), joiden kanssa Juice perustaa bändin Coitus Int. Samoihin aikoihin kuvioihin tulee myös Marja (Iida-Maria Heinonen), runoudesta kiinnostunut opiskelija, joka löytää nopeasti muusikkopiireissä nimeä tekevästä Leskisestä hengenheimolaisen. Alkaa matka Suomi-Rockin huipulle, jonka aikana Juicelta syntyi satoja ja satoja lauluja, joista suuren osan voi nykyään mieltää klassikoiksi.

Teppo Airaksisen ohjaama ja Antti-Heikki Pesosen kirjoittama Juice on hyvä elokuva. Se osaa fiksusti välttää ne kaikkein kuluneimmat henkilökuvakliseet ja saavutusmittarit, jotka niin usein ovat tosipohjaisten elämätarinoiden kompastuskivinä.

Juice tuo päähenkilönsä lähelle, antaa katsojalle aikaa synkronoida mielikuvansa rakastetusta nokkelikosta Riku Niemisen taitavasti tulkitsemaan hahmoon, jonka ykseys nimihenkilöön ei ole pelkästään ulkonäöllistä. Pitkälti 1970-luvulle keskittyvä elokuva näyttää Juicen verbaliikan alkupamahduksen, heittelee hauskoja anekdootteja monien suosikkibiisien synnyistä, olivat ne sitten totta tai ei. Yksi keskeinen teema on myös Juicen ja Marjan räiskähtelevä suhde, johon toisen omaa himoitseva bändikaveri tuo oman tulisen mausteensa.

Aarne Tapolan käsivaralla kulkeva kamera taltioi ajatuksella lavastetun ja värimaailmaltaan realistisen ajankuvan taitavasti. Yhdellä otolla taltioidut keikkatilanteet tekevät oikeasti soittavien ja laulavien näyttelijöiden vedoista vieläkin autenttisempia. Musiikista vastaa itse maestro, Juicen kanssa pitkän ja hedelmällisen yhteistyön tehnyt Anssi Tikanmäki.

Kuten sanottua, Riku Nieminen ottaa ottaa Juicen haltuun erinomaisen hyvin. Ei liioittele sanan säilää mestarillisesti heilutelleen verbaaliakrobaatin ominaisuuksia, vaan rakentaa aidon miehen, jolla oli elämässä paitsi voittoja ja menestystä, myös musertavan paljon ongelmia ja tuskaa, joista hyvin maistunut alkoholi ei ollut suinkaan se vähäisin. Yhtä lailla hienon rooolin tekee Iida-Maria Heinonen Juicen ensimmäisenä vaimona Marjana, joka sai nähdä myös kynämestarin synkemmän puolen. Pekka Strangin Harri Rinne ja ulkoisestikin esikuvaansa muistuttava Antti Tuomas Heikkisen Mikko Alatalo ottavat niin ikään homman haltuun. Tärkeitä sivurooleja ovat myös Silmu Ståhlberg nuorena Juicena, Annaleena Sipilä äitinä ja Ilkka Heiskanen Juicen isänä, jolta poika peri enemmänkin luonteenpiirteitä.

Vuoden toiseen laulajan muotokuvaan, Timo Koivusalon eeppiseen tulkintaan pyrkineeseen Olavi Virtaan verrattuna Juice on pienenä pidetty, mutta yhtä kaikki suuri elokuva taiteilijasta, joka, jos kuka, onkin oman elokuvansa ansainnut.