On 1980-luvun puoliväli, ja vaikka Harvardista valmistuneelle, nuorelle afroamerikkalaiselle lakimiehelle Bryan Stevensonille (Michael B. Jordan) onkin tarjolla huippupalkkaisia uravaihtoehtoja, aktivisti ja oikeudenpuolustaja pistää toimistonsa pystyyn Alabamaan. Uskon asiaksi suoraselkäiselle miehelle muodostuu varattomien ja väärin perustein kuolemaantuomittujen puolustaminen, mutta kaikkialla vaarallisimmaksi vastustajaksi nousee peittelemätön rasismi. Helppoja eivät ole Herbert Richardsonin (Rob Morgan), henkisistä vammoista kärsivän sotaveteraanin, eikä myöskään lähes pelkästään ihonvärinsä vuoksi tuomitun Anthony R. Hintonin (O´Shea Jackson Jr.) tapaukset, mutta eniten voimaa vaatii Walter McMillianin (Jamie Foxx) keissi, nuoren tytön murhasta syytetyn ja äärimmäisen hatarin todistein tuomitun miehen puolustaminen.

Destin Daniel Cretonin (Short Term 12 (2013), Lasilinna (2017)) Just Mercy on selvästi syntynyt tekijöidensä tarpeesta tuoda yleiseen tietoon Amerikkalaisen elämänmenon ja oikeuskäytännön pimeät puolet, niiden selkeä rasismi ja viranomaisten virheet, sillä elokuvan hyvin pohjaaman väittämän mukaan yksi yhdeksästä Yhdysvalloissa kuolemaantuomituista on syytön.

Yhä työtään epäoikeudenmukaisuutta vastaan jatkavan Bryan Stevensonin muistelmateokseen Just Mercy: A Story of Justice and Redemption  pohjaava lakidraama on kokonaisuutena vahvaa ja tärkeääkin kerrontaa maailmasta, jossa elämme yhä. Rasistisesta maailmasta, jossa ihon väri on yhä oikeutus epäoikeudenmukaisuudelle, ja jossa varattomilla ei koskaan ole samaa mahdollisuutta puolustaa itseään kuin rikkailla, olivat he sitten syyllisiä tai syyttömiä. Järjen vastaisesti tuomittujen oikeudenkäyntien ja lakia omaksi hyödykseen käyttävien virkamiesten tekojen ohella Just Mercy kuvaa onnistuneesti myös sitä synkkää tunnelmaa, joka vallitsee vihreällä maililla, jolla kuolemaantuomitut odottavat viimeistä matkaansa. Yhtenä verrokkina voisi pitää Norman Jewisonin 1967 valmistunutta elokuvaa Yön kuumuudessa (In the Heat of the Night), jonka varjo lepää Just Mercyn yllä. Samaan tapaan, vaikka myöhempään ajanjaksoon sijoittuukin kuin em. elokuva, Just Mercy on vahvasti rasisminvastainen ja huutaa armon käydä oikeudesta. Yhtä lailla käänteissä on mukana John Grishamin kirjoista 1990-luvulla tehtyjen menestyselokuvien (Firma (1993), Pelikaanimuistio (1993), Päämies (1994), On aika tappaa (1996), The Rainmaker (1997)) tunnelma, niissäkin kun oikeudentuntoinen lakimies luovi korruptoituneen ja rasistisen lakiviidakon uumenissa totuutta etsien. Vaikka Just Mercy onkin oikealla asialla ja esittää sanomansa puhtain sydämin, kokonaisuus on turhasti venytetty, aavistuksen sisäsiisti ja massoja ilman kontroversiaalisuutta houkutteleva sielun puhdistus, sen vaikuttavaa voimaa ei voi kiistää.

Michael B. Jordan (Chronicle (2012), Creed: The Lagacy of Rocky (2015), Black Panther ja Creed II (2018)) tekee vahvaa työtä vakaumuksellisena Stevensonina, ja vallan upean roolin vetää myös Jamie Foxx toivostaan saada oikeutta jo luopuneena Walter McMillianina. O´Shea Jackson on roolissaan hyvä, mutta koskettavimman kohtalon esittää Rob Morgan Herbert Richardsonina, vankina, jonka kohtalo osuu suoraan sydämeen. Brie Larson jää hiukan vajaakäytölle Stevensonin toimiston hoitajana Eva Ansleyna, kun taas Tim Blake Nelson rakentaa erinomaisen kulmikkaan hahmon Ralph Myersina, taparikollisena, jolle väärä vala ei merkitse mitään. Rafe Spall on karikatyyrinen syyttäjä Tommy Chapman ja Karan Kendrick Minnie McMillian, Walterin vaimo.

Vahvatunnelmainen ja oikeuden puolesta rasismia vastaan sanomaansa julistava lakidraama Just Mercy on onnistuneesti rekonstruoitu historiantunti ajoista ja tapauksista, jotka ovat yhä valitettavaa arkea.