Eletään 1100-luvun Karjalassa, missä veljesviha kärjistyy äärimmilleen. Untamo (Eero Aho) ottaa kasvattaakseen murhaamansa Kalervon (Johannes Holopainen) pojan, joka ei tiedä isänsä kohtaloa. Kullervosta (Elias Salonen) kasvaa pahasti vihanhallintaongelmainen mies, jonka elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja tuskaa. Kun todellinen perimä lopulta paljastuu, on jälleen aika tarttua miekkaan.

Elias Lönnrotin Kalevala on kansalliseepos, suuri Suomalainen mytologia, josta J. R. R. Tolkienkin nappasi osan Sormusten herran kehystä. Kalevalaa on tulkittu kuvamuodossa paristi aiemminkin, mutta nyt ensi-iltansa saa haudanvakavin ja raskain versio, mitä opuksesta lienee edes mahdollista tuottaa.

Antti J. Jokisen 5 miljoonan euron budjetilla tekemä Kalevala: Kullervon tarina heittää heti kättelyssä fantasia-ainekset nurkkaan ja keskittyy maskuliiniseen uhoon ja väkivaltaiseen äijäilyyn, jossa puhumisen sijaan huudetaan ja muristaan. 

Jokinen ja toinen käsikirjoittaja Jorma Tommila ovat ensimmäisträ minuuttia lukuunottamatgta poistaneet dialogista kaiken Lönnrotin luoman runollisuuden ja korvanneet puheen sekoituksella kirjakieltä, murteita ja modernia läppää, joka tuntuu oiudolta ratkaisulta. Vääryys ja sovitus, rikos ja rangaistus ovat Kullervon tarinan ydinverta, jota roiskitaan pitkin Rauno Ronkaisen komeasti taltitoimia luontopanoraamoja, mutta kaiken ähinän ja miekan kalskeen keskellä itse tarina ja henkilökehitys jäävät rockvideo-estetiikalla täytetyn näyttävyyden varjoon. Lauri Porran mahtipontisella scorella on myös kokonaisuudessa niin suuri rooli, että elokuva tuntuu läpisävelletyltä.

Niin sanotusti täysillä roolionsa vetävä Elias Salonen saa kiukutella ja kirota sydämensä kyllyydestä ja alituiseen karjuvan Kullervon hahmo tuokin hetkittäin mieleen edesmenneen teatteriguru Jouko Turkan henkilögallerian. Eero Ahon tekojensa taakkaa kantava Untamo tasapainottaa Salosen röyttyämistä. Sivummalla nähdään myös Ilkka Koivula, Krista Kosonen, Oona Airola, Olli Rahkonen ja Johannes Holopainen.

Kunnianhimoisella, mutta 2,5 tuntisena ylipitkällä Kalevala: Kullervon tarinalla on toki hetkensä, mutta kokonaisuutena enemmänkin puuduttavan pateettinen.