Jos aivan viimeisintä sukupolvea suomalaisista ei lasketa, Hannu Karpo lienee tuttu nimi. Vuosikymmeniä kestänyt ura journalistina, reportterina ja tv-toimittajana kulminoitui miehen nimikko-ohjelmaan Karpolla on asiaa, josta on kasvanut ikoninen instituutio. Ohjelmansa teossa tuo väsymätön oikeuden puoloustaja ei kaihtanut hämärämpiäkään keinoja tuodakseen julki vääryyttä kokeneiden kansalaisten kohtalot.

Ei kovinkaan kauaa sitten maailma oli vielä hyvin toisenlainen, ja samalla kun Ari Matikaisen (Sota ja mielenrauha, 2016) ohjaama ja käsikirjoittama Karpo läpivalaisee ja analysoi tarkasti keskushenkilöään. Elokuva näyttää myös sen jättimäisen murroksen, mihin me kaikki, Suomi, journalismi ja media, olemme hyvin lyhyen ajan sisällä joutuneet.

Matikainen kaivaa esiin ihmisen ilmiön takaa. 27 vuotta Ylen palveluksessa muokkasi Karposta ammattilaisen, mutta koko kansan tietoisuuteen mies nousi vasta MTV:n 25 vuotta kestäneen keikan aikana, ja eritoten ohjelmansa Karpolla on asiaa kautta, jossa mies haastoi järjestelmän ja kyseenalaisti auktoriteetin tavalla, joka sai kansan hurraamaan, mutta toimitajalle lukuisia vihamiehiä ja haasteita sekä oikeuteen että kaksintaisteluihin..

Ohjelmasta kollekitiiviseen muistiin on jäänyt kuva perheensä ja omaisuutensa menettäneestä, murtuneesta ja itkuisesta miehestä, jolle Karpo lohdutukseksi lyö käteen kimpun ruusuja ja joulukinkun. Mutta kaiken takana oli aina aito huoli pienen ihmisen tulevaisuudesta, joita Karpo puolusti hyvinkin mustavalkoisin keinoin. Moinen tapa tehdä journalismia ei näin someaikana olisi enää edes mahdollista. Samalla Matikaisen lämmin ja kohdettaan ymmärtävä dokumentti on (karva)hatun nosto ja syvä kumarrus ammattilaisille, jotka laittoivat itsensä peliin saadakseen oikeutta niille, jotka eivät itse sitä kyenneet hankkimaan. Autoajelulla uraansa kaunistelematta läpikäyvän, nyt jo 78-vuotiaan Karpon lisäksi ääneen pääsevät mm. poika Sampo Karpo sekä liuta aikalaisia ja entisiä kollegoita, kuten Mirja Pyykkö ja Tauno Äijälä.

Kokonaisuus on aavistuksen kritiikitön, mutta omalla karpomaisella tavallaan myös rehellinen ja suora, aivan kuten sen päähenkilökin.