Äidittömäksi jäänyt Sophia (Emily Matthews) viettää kesää Suomenlahden saaristossa edesmennyttä vaimoaan surevan isänsä (Anders Danielsen Lie) ja isoäitinsä (Glenn Close) kanssa. Tietäväisen mummon ja kaikesta uteliaan nuoren tytön välille kasvaa kaunis ja opettavainen suhde kaksikon käydessä läpi elämän ja kuoleman kummallisuuksia.

Ohjaaja Charlie McDowell on saanut elokuvageenejä jo syntymässä, sillä äiti on Oscar-palkittu (Puhtaana käteen, 1981) Mary Steenburgen ja isä Kellopeli Appelsiini -legenda Malcolm McDowell.

Tv-töitä tehnyt McDowell ei suuremmin ole urallaan herättänyt mielenkiintoa, mutta Suomessa kuvattu ja rakastetun muumimamman Tove Janssonin kirjoittama Kesäkirja ja Robert Jonesin sen pohjalta kirjoittama muuttanee tilanteen ainakin meidän leveysasteilla.

Kesäkirja on hyvinkin herttainen ja lämmin, pitkälti pääparin syvällisiin keskusteluihin ja elämänviisauksiin nojaava esitys, mutta kerronnaltaan hidas ja viipyilevä, mutta ei koskaan tylsä. 1970-luvun alkuun sijoittuva alkuperäistarina on nyt sijoitettu jonnekin epämääräiseen aika-avaruuteen, jossa nostalgia ja moderni sekoittuvat oudosti. Surua ja sen käsittelyä analysoiva Kesäkirja kuvaa onnistuneesti sitä tyhjyyden ja pysähtyneisyyden tilaa, joka syntyy rakkaan ihmisen poismenosta, mutta kerronnallisesti se ei ole kovinkaan toimiva idea. Myös henkilökehitys jää turhan vaatimattomaksi Kesäkirjan viipyillessä yhtä symbolista myrskyä lukuunottamatta ulkoisissa seikoissa, liplattavissa laineissa ja tuulen pyörittämissä lehdissä.

Kahdeksan kertaa Oscar-ehdokkaaksi yltänyt Glenn Close on roolissan toki hyvä, kuten myös 10-vuotias Emily Matthews. Anders Danielsen Lielle ei kovinkaan paljoa ole tilaa jäänyt eikä sitten senkään vertaa pikkurooleissa piipahtaville suominaamoille Sophia Heikkilä ja Pekka Strang.

Kesäkirja on kaikin puolin mukava elokuva, mutta se ei kasva kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi, vaan jää vain idylliseksi hetkeksi kauniissa maisemissa.