Kun Kiljusten perheen isä ja äiti (Ylermi Rajamaa ja Mimosa Willamo) unohtavat poikiensa Mökön ja Lurun (Hugo Koivulehto ja Nino Kröger) syntymäpäivän, päättävät vanhemmat korvata unohduksen viemällä mukulat päiväksi Linnanmäelle. Perheen Pulla-koira sekoittuu kuitenkin Helsingissä tasavallan presidentin koiraan ja tästä alkaa hullunmylly, joka 83 minuutin kestostaan huolimatta tuntuu kestävän vähintään puolet pitempään..

Jalmari Finnen 1914 luoma Kiljusten herrasväki sai ensimmäisen elokuvasovituksensa jo 101 vuotta sitten kirjailijan omana ohjauksena. Nyt hullunkurisen perheen seikkailut on yritetty tuoda 2020-luvulle, mutta hyvän dokumentaristin (Aatos ja Amine, 2019) Reetta Huhtasen ensimmäisessä työssä fiktion parissa ei toimi mikään.

Elokuvan Kiljuset! alituinen älämölö, kompastelu ja törmäily voi ehkä huvittaa alle kouluikäisiä, mutta teatteriin mukana raahatut vanhemmat saavat kokemuksesta todennäköisesti vain päänsäryn ja myötänoloutta. Alkuperäisissä teoksissa vastakkainasettelu oli maalaistaen ja kaupunkilaisten, mutta nykyajassa ei moista aspektia ole enää olemassakaan, joten perusteeton törmäily on niin kulunutta ja mielikuvituksetonta kohellusta, ettei voi muuta kuin ihmetellä, miten joku on pitänyt elokuva tuottamista kannattavana tai edes toteutettavana ideana? Aivan käsittämättömän hidastempoinen nolostelu tuntuu tyystin amatööritekeleeltä ja se todistaa osaltaan vanhan faktan, että huonosta käsikirjoituksesta ei saa millään hyvää elokuvaa.

Kiljusten isänä ja äitinä Ylermi Rajamaa ja Mimosa Willamo sekä perheen lapsia esittävät Hogo Koivulehto ja Nino Kröger tekevät sitä, mihin heidät on palkattu, kirkuvat ja mölisevät käsittämättömiä melkein puolitoista tuntia, eikä sitten mitään muuta. Sivurooleissa itsensä nolaavat mm. Lauri Tilkanen, Elena Leeve, Ernest Lawson, Riitta Havukainen, Kati Outinen ja tietenkin myös Tommi Korpela, joka tuntuu nykyään olevan joka toisessa kotimaisessa elokuvassa.

Kiljuset! on paitsi rasittava, myös tyystin kertakäyttöinen tekele, jota ei halua nähdä ikinä uudestaan. Ainoa meriitti sille on, että se kilpailee nyt vahvasti Lunastajien kanssa vuoden huonoimman kotimaisen elokuvan tittelistä.