Kun amerikan alkuperäiskansaan kuuluvan Osage-heimon mailta Oklahomassa löytyy 1920-luvulla öljyä, joka tuo seudulle mittaamatonta vaurautta, se vetää puoleensa myös pahimmat mahdolliset rikolliset. Alkaa yksi Yhdysvaltain historian julmimmista aikakausista. Petosten ja manipuloinnin keskiöön päätyy myös setänsä William King Halen (Robert DeNiro) luota töitä etsivä Ernest Burkhart (Leonardo DiCaprio), joka ihastuu paikalliseen Mollieen (Lily Gladstone), jonka suku on yksi mustalla kullalla rikastuneista. Pian Osage Countyn täyttävät oudot kuolemantapaukset, jotka vetävät paikalle myös virkavaltaa edustavan esi-FBI:n, keskusrikospoliisi BOI:n etsivän Tom Whiten (Jesse Plemons).

Marraskuussa 81-vuotta täyttävän Martin Scorsesen liki kuusi vuosikymmentä kestänyt ura on elokuvahistoriassa yksi hienoimmista. Scorsese on amerikkalaista elokuvaa muokanneen sukupolven, johon kuuluvat myös mm. Steven Spielberg, Francis Ford Coppola ja George Lucas ehkä persoonallisin edustaja, jonka jokainen 26. elokuvasta on ollut, jos ei tuloksellisellinen riemuvoitto, niin arvostettu ja omalla uniikilla tavallaan erinomainen. Mestarin uusin, Killers of the Flower Moon jatkaa voittokulkua.

Killers of the Flower Moon on yksinkertaisesti mestariteos ja varmasti yksi kuluvan vuoden parhaista elokuvista, ellei jopa paras. 206 minuutin kesto on toki haastava, mutta hyvä elokuva ei voi koskaan olla liian pitkä, sillä Killers of the Flower Moon on emotionaalisestikin niin voimakas elämys, että se palkitsee katsojan moninkertaisesti. Eeppisen rikoswesternin pohjana on ollut David Grannin tosipohjainen kirja systeemaattisesta massamurhasta, jonka ovat elokuvaksi adaptoineet Scorsese ja Eric Roth. Grannin kirjan keskittyessä FBI:n syntyyn ja rikostutkintaan, elokuvassa keskiöön nousee sydämen särkevä tarina pohjattomasta ahneudesta ja hirvittävistä rikoksista. Rakenteeltaan Killers of the Flower Moon muistuttaa enemmänkin Scorsesen edellistä elokuvaa The Irishmania (2019) kuin ohjaajan loistavia krimikronikoita Mafiaveljet (1990) ja Casino (1995) tai hengästyttävän hektisiä elokuvia The Departed (2006) ja The Wolf of Wall Street (2013), temmon ollessa rauhallisempi ja narraation lineaarisempi. Iskevyyttä ei silti kuvastoltaan paikoin varsin groteskista elokuvasta puutu.

Killers of the Flower Moon on myös kuvaaja Rodrigo Prieton, Scorsesen vakileikkaajan Thelma Schoonmakerin ja keväällä edesmenneen ja niin ikään ohjaajan monivuotisen yhteistyökumppanin, säveltäjä Robbie Robertsonin elokuva. 200 miljoonan dollarin budjetilla on luotu visuaalisesti uskomaton epookki, todellinen oldschool-elämys, jollaisia ei enää tee kukaan muu kuin Martin Scorsese, joka finaalin nerokkaasti rakennetussa summauksessa pääsee itse sanomaan viimeisen sanan.

Myös näyttelijäntyö on yhtä juhlaa läpi koko elokuvan. Seitsemättä kertaa Scorsesen elokuvassa näyttelevä Leonardo DiCaprio tekee yhden uransa parhaista rooleista vastenmielisenä opportunisti Ernestina, joka huolimatta rakkaudestaan Mollieta kohtaan on silti Bill-enonsa yksinkertainen vasalli. Myös 11. kerran saman ohjaajan rinnalla nähtävä Robert DeNiro palaa loistavien roolisuoritusten pariin jääkylmänä Halena, jonka moraalittomalla ahneudella ei ole rajoja. Alfaurosten läsnäolosta huolimatta koko elokuvan sydän on Lily Gladstonen loistava tulkinta Molliena, jonka kautta hyytävän kylmä historiikki nähdään ja koetaan. Sivummalla on niin ikään vahvaa tekemistä: mukana ovat muun muassa vakuuttavien rooliensa sarjaa jatkava Jesse Plemons sekä pienemmissä rooleissa nähtävät John Lithgow ja Brendan Fraser,Vakuuttavaa työtä tekevät myös mm. Tommy Schultz, Tantoo Cardinal ja Scott Shepherd.

Killers of the Flower Moon on puhdas spektaakkeli, täydellistä elokuvainstrumentin hallintaa. Mestarin työtä, alusta loppuun.