On vuosi 1933, ja Adolf Hitlerin haastattelulla mainetta hankkinutta ja tämän vaarallisuudesta maailmalle huutanutta toimittaja Gareth Jonesia (James Norton) ei uskota, mutta kunnianhimoiselle journalistille sana "Ei" on vain käsky mennä eteenpäin. Jones haistaa rotan myös uutisissa Neuvostoliiton täydellisyydestä ja matkaa Moskovaan haastattelemaan itse Josif Stalinia, mutta päätyy nopeasti New York Timesin paikallisen toimituksen, Pulitzer-palkitun ja vahvasti neuvostomielisen Walter Durantyn (Peter Saarsgard) holhoamaksi. Tämäkään ei vainun saanutta reportteria pysäytä, vaan väärennetyn luvan avulla hän lähtee junamatkalle Ukrainan Harkovaan, jonka aikana hän päätyy näkemään jotain, minkä ei pitäisi edes olla mahdollista. Neuvostoliiton määräämät pakotteet Ukrainan maataloudelle ovat johtaneet nopeasti hirvittävään nälänhätään, Holodomoriin, nälällä tappamisen aaltoon, jota myös kansanmurhaksi kutsutaan. Jones valokuvaa ja dokumentoi murhenäytelmän, kannibalismin jäljet ja kaduilla lojuvat ruumiskasat sekä Neuvostoliiton salaisen palvelun agentit, jotka järjestelmällisesti estävät ukrainalaisia saamasta todellista tietoa katastrofaaliseksi kääntyneestä tilanteesta, mutta onko maailma valmis ottamaan tiedon vastaan?

Jo vuonna 1970 uransa aloittaneen, Oscar-ehdokkaana elokuvastaan Europa, Europa (1990) olleen ja yhä ilahduttavan aktiivisen puolalaisohjaaja Agnieszka Hollandin uusin, tositapahtumiin perustuva Mr. Jones paiskaa eteemme yhden hyvin tiedetyistä, mutta yhä kiistellyistä ja kielletyistä mustista hetkistä omassa lähihistoriassa. Nälkäkuoleman todellisista uhriluvuista käydään yhä kiistelyä, mutta määrän epäillään asettuvan jonnekin 5-15 miljoonan paikkeille, riippuen lähteestä. Joka tapauksessa Ukrainassa kuoli nälkään vuosina 1932-1933 jopa 28000 ihmistä päivässä.

Mr. Jonesin ytimessä on siis vasta vuosikymmeniä myöhemmin kansainvälisesti tunnustettu, mutta mm. Venäjän yhä kieltämä murhenäytelmä mutta myös yhden oikeudentajuisen journalistin kamppailu totuuden kertomiseksi. Hollandin keinot kuvittaa Andrea Chalupan käsikirjoitus on monin osin tuttua draamaa, jossa katsoja saa jännittää paitsi protagonistin hengen puolesta, myös sitä, pääseekö paljastus julkisuuteen. Taitavasti Holland nostaa esiin myös intellektuellien pakonomaisen uskon Staliniin, joka nähtiin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ruumiillistumana ja Hitlerin täydellisenä vastakohtana. Myös yhtäläisyydet Trumpin ajan Fake News -uutisointiin tulevat selviksi. Gareth Jones murhattiin Mongoliassa vuonna 1935, tietämättä, että hänen palkkaamansa opas oli yhteyksissä Neuvostoliiton salaiseen poliisiin.

James Norton tekee hyvää työtä keskelle käsittämättömiä kamaluuksia päätyvänä Jonesina, aavistuksen kliseisenä journalistina, joka ei valitse puolia, vaan jolle totuus on ainoa oikea argumentti. Hyvänä vastavoimana tälle toimii erinomaisen mätisäkin Walter Durantystaan rakentava Peter Saarsgard. Vanessa Kirby on Durantyn alaisena työskentelevä toimittaja Ada Brooks, joka tuki Jonesia tämän pyrkimyksissä paljastaa totuus. Kenneth Cranham on brittipoliitikko Lloyd George ja Joseph Mawle Jonesia kuunteleva ja kuuluisaa teostaan Eläinten vallankumous kirjoittava George Orwell.

Tärkeä, mutta osittain kulunein keinoin sanomaansa alleviivaava, tosipohjainen jännitysdraama.