Neuvostoliitossa, salaisessa uraaninjalostuskaupungissa Leningrad 3:ssa syntynyt Johannes Leninovitsh Tarkkinen (Niklas Kouzmitchev) päätyy pienen säteilyonnettomuuden jälkeen äitinsä (Nika Savolainen) ja isovanhempiensa (Ülle Kaljuste ja Tõnu Oja) kanssa Tallinnaan 1980-luvun lopussa. Samaan aikaan kun Neuvostoliitto on hajoamassa ja Baltian maat ottamassa siihen etäisyyttä, Johanneksen isoäiti haluaisi koulia pojasta kunnon neuvostokansalaisen, äiti taas katselee kaihoten Suomeen, jonka länsimainen elo houkuttaa. Kahden kulttuurin ja vastakkaisen ideologian välisellä harmaalla alueella Johannes yrittää kasvaa täysipäiseksi aikuiseksi, samalla kun ensirakkaus tsetseenityttö Veraan (Elene Baratashvili) pistää tunne-elämän hyrskynmyrskyn.

Karhean koominen ja suuresti sydämellinen Näkemiin Neuvostoliitto pohjaa ohjaaja/käsikirjoittaja Lauri Randlan omiin lapsuudenkokemuksiin, ollen debyytiksi varsin vahva näyttö.

Ensimmäisen inkerinsuomalaisen elokuvan valloittava huumori, tarkka ajankuva ja dramaattisuudessaan traagisetkin tapahtumat ovat taitavasti tasapainossa tehden kokonaisuudesta yhtä aikaa huvittavan ja syvältä liikuttavan. Lasten leikkejä leimaavat Afganistanin sota, vääjäämättä lähestyvä Neuovostoliiton romahdus sekä joka paikasta läpi tunkeva propaganda. Vaikka elokuva löytääkin monesta silloin haudanvakavasta aiheesta nyt huvittaviakin piirteitä (neuvostobyrokratiassa kun joudutaan pohtimaan olemassaolon oikeutusta, jos lapsi sattuu syntymään keskosena ennen etukäteen ilmoitettua laskettua aikaa), korrputoituneet valtion virkahenkilöt saavat osakseen irvokkaammankin irvistyksen

Oikeilla paikoilla Tallinnassa kuvattu (kameran takana taitava Elen Lotman) elokuva on autenttisen näköinen ja uskottavasti lavastettu aikamatka mahorkan savuiseen maailmaan, jossa länsimaiset arkitavarat, banaanit, kemikaliotuotteet ja Lapin kulta olivat jotain, mitä tavallinen kansa näki ainoastaan satelliittilautasella taivaalta kaapatuissa tv-lähetyksissä. Ääniraidalla kaikuvat sulassa sovussa Suuri ja Mahtava, Alla Pugatsova sekä Villu Tammen rehvakas punkrock.

Vielä toistaiseksi tuntemattomat näyttelijät tekevät kaikki ehdottoman hyvää työtä. Niklas Kouzmitchev on yksinkertaisen valloittava Johannes, hullunmyllyn ensisijainen näkijä ja kokija. Nika Savolainen piirtää aidonoloisen kuvan ulos oravanpyörästä haluavasta nuoresta naisesta, jonka suurin huoli on oman poikansa selviäminen alati muuttuvassa maailmassa. Hilpeimmät hetket tarjoilee Pääru Oja Johanneksen Kolja-setänä, jolla on omanlaisensa keinot laistaa siivouskeikka Tshernobyliin tai kutsu rintamalle Afganistaniin. Monilla eri kielillä (Inkerinkieli, Venäjä, Viro, Suomi) artikuloivassa elokuvassa Eero Ritala toimii aikuisen Johanneksen kertojaäänenä.

Näkemiin Neuvostoliitto on esikoisohjaukseksi niin hallittu näyttö, että on helppoa luvata, että Lauri Randlasta kuullaan vielä.