Pieni Durhamin kaupunkin Luoteis-Englannissa. Kaivostoiminnan päättyminen on tuonut seudulle ankaran työttömyyden ja paikkakunnan viimeisen pubin, The Old Oakinkin aika alkaa olla täysi. Vieraanavaraisuuden viimeinenkin ripe repeää, kun kaupunkiin Syyriasta tulleet sotapakolaiset aletaan nähdä uhkana. Valokuvaajaksi haluava ja englantia osaava Yara (Ebla Mari) löytää kuitenkin yhteisen sävelen pubin omistajan TJ Ballantynen (Dave Turner) kanssa, joka taas muuttaa kivan kapakan vapaaksi riistaksi äärioikeiston edustajille.

87-vuotiaan ohjaajan, realismin mestarin Ken Loachin ja tämän vakkarikäsikirjoittajan Paul Lavertyn yhteistyö alkoi jo vuonna 1996 tv-elokuvalla Carla´s Song ja parivaljakon uusin, The Old Oak on parin 15. yhteinen elokuva. Ja Loachin mukaan myös hänen uransa viimeinen.

The Old Oak on juurikin sitä varmaa ja tuttua Loach/Lavertya, autenttista arkea ja aitoja ihmisiä ilman kommervenkkejä kuvaavaa raportointia, jonka joskus julmienkin tapahtumien taustalla on suuri sydän ja ymmärrys. Kuten Loachin teokset aina, myös The Old Oak on kaikin puolin ajakohtainen elokuva. Sen dokumentaarinen tyyli ja rosoinen julkituonti nostavat anteeksiantoa ja ymmärrystä korostavan perustarinansa kauniiksi balladiksi humanistisuuden puolesta.

Jo Loachin Cannes-palkitussa mestariteoksessa I, Daniel Blakessa (2016) ja elokuvassa Kiitos tilauksestasi (2019) mukana ollut Dave Turner on kasvoiltaan ja olemukseltaan kuin kuka tahansa jokamies jossain päin brittein saarta, mutta taidoiltaan huikean hyvä näyttelijä, jonka arkinen aherrus tuntuu täysin aidolta ja oikealta. Myös Ebla Mari tekee ensimmäisessä pääroolissaan erittäin hyvää työtä.

The Old Oak on tuttua Loachia, tärkeä ja rehellinen elokuva.