Eurooppalainen rikollisorganisaatio Vala on levttänyt lonkeronsa myös Suomeen, missä sitä Mikkelistä käsin johtaa armoton herra Erola (Matti Onnismaa). Valtion virkamiehet on lahjottu hyväksymään testaamaton ja äärimmäisen vaarallinen Nh25-rokote, jolla on tarkoitus valloittaa kolmannen maailman markkinat. Kaikki vaikuttaa valmiilta, mutta kun naamioitu kostaja (Kris Gummerus) aloittaa armottomien iskujen sarjan, kohteenaan kaikki Valaan tavalla tai toisella yhteyksissä olevat rikolliset, joutuu herra Erolan kenttähommista vastaava poika Rotikka (Rami Rusinen) hankkimaan apuvoimia kansainväliseltä palkkatappajien kentältä, saadakseen Rendeliksi kutsutun oikeudenpuolustajan kuriin.

Rendelin tarina alkoi jo 2000-luvun alussa, kun nuori Jesse Haaja hahmotteli sarjakuvasankarinsa kouluvihkoonsa ensimmäisen kerran. 17 vuotta myöhemmin ottakaamme hatut päästä ohjaaja Haajalle ja kumppaneille siitä silkasta sinnikkyydestä, millä ensimmäiseksi suomalaiseksi supersankarielokuvaksi mainostettu toimintajännäri on saatettu lopulta valkokankaille.

Siksipä onkin hiukan sääli, että Rendeliä on kaikesta rankkuudestaan huolimatta paikoin täysin mahdotonta ottaa vakavasti, vaikka komiikka ei hommaan ole sen suuremmin ripoteltukaan. Toimintaa ja väkivaltaa piisaa, Tero Saikkosen luomat kuvat kulkevat vimmatusti, samalla kun ohjaaja kumartelee omille esikuvilleen kohtauksissa, joista osa on tyystin suoria lainoja lukuisista actionelokuvista. Omalla tavallaan räntäsateen piiskaama Mikkeli ja pääasiallinen kuvauspaikka, hylätty tehdasmiljöö, antavat touhulle myös omaleimaisen ilmapiirin, jota myös suomalaiseksi voinee kutsua. Paitsi, että onhan supersankarileffoja meillä tehty ennenkin, ainakin joka toisessa videopajassa, missä nuoret alalalle hinkuvat rennyharlinit ovat saaneet kokeilla ideoitaan. Ja saipa muuten jo vuonna 2001 ensi-iltansa Jalmari Helanderin pitkän pätkän promoksi duunattu 22 minuuttinen Ukkonen, jossa Jorma Tommilan esittämä Akseli Ukkonen saa aimo annoksen radioaktiivista säteilyä ja päättää uusilla voimillaan tuoda ketkun suuryhtiön vastuuseen.

Pekka Lehtosaaren, Miika J. Norvannon ja Timo Puustisen käsikirjoittamaa Rendeliä ajaa Batmanin, Tuomarin ja monen muun tutun, sarjakuvista elokuviin ponnistaneen vähäpuheisen ja kovaotteisen sankarin tavoin henkilökohtainen motiivi ja kaiken alleen polttava kostonhimo. Suurimmalta osin huudettu läppä on kuitenkin kliseistä ja paikoin hyvinkin lapsellista, pitkälti juurikin sellaista leffakieltä, jota kymmenissä ja kymmenissä toimintaelokuvissa aina puhutaan, kun halutaan kuulostaa coolilta. Kaikki hahmot ovat tappiinsa vedetyn sarjakuvamaisia äärityyppejä, joiden tärkein ominaisuus tuntuu olleen karu ja/tai seksikäs ulkonäkö ja -muoto. Harmittava on myös yhdeksi kohokohdaksi tarkoitetun, pitkän turpasaunasession valahtiminen tahattoman koomikseksi ähellykseksi, erittäin huonosti näyttelevien ulkomaanvahvistusten (Johnny Vivash, Bianca Bradey, Sheila Shah, Michael Hall) laukoessa tyystin järjettömiä yksirivisiä kaiken hakkaamisen, potkimisen ja ammuskelun tiimellyksessä.

Kris Gummerus on kaartin rauhallisin ilmestys talousmies Rämönä, josta kohtalon kylmät kortit muokkaavat kostaja-Rendelin. Rami Rusinen taas sitä vastoin riehuu ja riekkuu kuin kemiallisesti kiihdytetty koekaniini umpihullun Rotikan roolissa. Entinen radiomies Renne Korppila on Rotikan ykstotinen torpeedo Lahtaaja, Reino Nordin Reikki, Tero Salonius koko katastrofin katalyytti Kurikka ja Aake Kalliala Marsalkaksi kutsuttu mystinen autonkuljettaja. Naisilla ei Rendelin kylmässä maailmassa ole muuta sijaa kuin uhrin osa, ja kirkumassa nähdään mm. Alina Tomnikov, Anu Palevaara sekä Minna Nevanoja.

Takaseinään saakka tulkittu ja tulitettu toimintaleffa, jossa tahaton huumori saa aikaan enemmän iloa kuin hauskoiksi tarkoitetut vitsit, mutta kaikesta huolimatta Rendel on kuitenkin kunnioitettava päänavaus genressä, jossa harvempi kotimainen tekijä on uskaltanut yrittää. Kunpa se vain olisi ollut elokuvana parempi.