1600-luvulla kristinuskoa levitettiin ympäri maailma, mutta Japanin kaltaisissa maissa se oli lailla kiellettyä ja täten hengenvaarallista. Kun huhut kertovat lähetystyötä Japanissa tekevän isä Ferreiran (Liam Neeson) luopuneen uskostaan tavoittaa Macaossa majaansa pitävän jesuiittapappi Alessandro Valignanon (Ciarán Hinds), tämä lähettää Ferreiran oppilaat, Sebastiao Rodriguesin (Andrew Garfield) ja Francisco Garupen (Adam Driver) etsimään oppi-isäänsä. Nuoret papit pääsevät kalastajan, Kichiron (Yosuke Kubozukan), avulla pieneen Tomogin kylään, josta löytävät yllätyksekseen uskovaisia, jotka joutuvat kuitenkin piilottelemaan feodaalijärjestelmään luottavilta valtaapitäviltä, jotka pakottavat kristinuskoon kääntyneet raaoin ottein kieltämään uskonsa. Kun nuoret papit joutuvat kasvotusten kammottavien tapahtumien kanssa, myös he alkavat epäillä omaa uskoaan: Kuinka hyvyyden Jumala voi sallia kauheuksien tapahtua?

Yli kolmekymmentä vuotta ohjaaja Martin Scorsese suunnitteli Shusako Endon Vaitiolo -romaanin (1966) filmatisointia, kunnes se viimein saatiin toteutettua viime vuoden lopulla. Jay Cocks kirjoitti ensimmäisen adaptaation Silencesta jo 1990-luvun lopulla ja elokuvan piti seurata Scorsesen The Gangs of New Yorkia (2002). Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä lopputulos on kaiken vaivansa väärti, kauniin eteerinen, paikoin pahoinvointia aiheuttavan raaka, mutta myös syvältä koskettava kuvaus uskonnosta ja ennen kaikkea, uskosta.

Samalla se on tarina minkä tahansa uskonnon levittämisen moraalisista näkökohdista, mutta ennen kaikkea ihmisen omasta luottamuksesta Jumalaansa, ja hänen tekojensa, tai tekemättömyyden, ymmärtämisestä, johon ei ole olemassa yhtä, eikä kahtakaan oikeaa vastusta. Scorsese käyttää tapansa mukaan kertojaääniä mestarin lailla, eri henkilöiden lukiessa muistiinpanojaan ja kirjeitään suoraan katsojalle.

Meksikolaisen mestarikuvaaja Rodrigo Prieto on tallentanut Scorsesen visiot häkellyttävän upeasti, ja teknisesti Silence hipookin täydellisyyttä, mukaan lukien Klugen pariskunnan, Kathrynin ja Kim Allenin hypnoottisen hieno äänimaailma, jota Scorsese käyttää osana kerrontaa.

Juurikin Hacksaw Ridgesta (2016) Oscar-ehdokkaanakin ollut Andrew Garfield kantaa raskaimman taakan tapahtumien ensisijaisena kokijana, isä Rodriguesina, ja tekee erinomaisen hyvää työtä. Adam Driverin rooli isä Garupena jää ajaltaan niukemmaksi, mutta on kokonaisuudelle vähintään yhtä tärkeä. Liam Neeson on selvästä sivuroolistaan huolimatta kokoava voima, niin elokuvalle kuin sen tarinallekin.

Silence ei ole elokuva, jota mennään katsomaan paukkumaissin ja kolajuoman kera, vaan ennemminkin kokemussessio, jota hiljennytään seuraamaan avoimin mielin ja ajatuksin. Se on mestariohjaaja Martin Scorsesen henkilökohtaisin elokuva, pysäyttävä ja hiljentävä kokemus, joka ei anna vastauksia, mutta kysyy kaikki oikeat kysymykset.