Kaksi vuotta on kulunut tapahtumista, jotka lopettivat hauraan rauhan ihmisten ja apinoiden välillä ja sytyttivät täyden sodan kahden rodun välille. Luottoluutnanttinsa Koban petos kaihertaa yhä apinoiden johtajan Caesarin (Andy Serkis) mieltä, mutta todellinen uhkaa tulee raakalaismaisen eversti McCulloughin (Woody Harrelson) johtaman ihmisarmeijan myötä, johon on ottanut osaa myös omaan rotunsa pettäneitä apinoita. Kun pyhäksi sodaksi eskaloituvan taistelun lopullinen yhteenotto Caesarin ja McCulloughin johtamien joukkojen välillä käydään, määräytyy paitsi jomman kumman rodun kohtalo, myös planeettamme tulevaisuus.

Matt Reevesin Sota apinoiden planeetasta on huippuunsa viritetyn trilogian, jos ei päätösosa, niin ainakin kulminaatiopiste. Apinoiden planeetan synty (2011) ja Apinoiden planeetan vallankumous (2014) on saanut täysiverisen jatkon, jossa taistelu tulevaisuudesta tiivistyy yleisestä yksityiseen ja kasvaa eeppisen raamatullisiin mittoihin.

Reevesin ja Mark Bombackin käsikirjoitus, kaukaisena pohjanaan Pierre Boullen vuonna 1963 julkaisema romaani, muistuttaa enää hyvin vähän alkuperäisiä tarinoita, mutta muutos ja irtiotto originaalista on tehnyt elokuvasarjalle pelkästään hyvää. Sota apinoiden planeetasta tulvii viittauksia muihin lähteisiin, joista päällimmäisinä vaikuttavat monet suuret sotaklassikot, kuten David Leanin Kvai-joen silta (1957) ja Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt. (1979). Juonikudos on samalla kuin ihmiskunnan tarina pienoiskoossa, tarina valloittajista ja valloitetuista, kansan noususta ja kapinasta, mutta Reeves tulkitsee tuttuja tuntoja uniikilla tavalla ja luo valkokankaalle aivan oman maailmansa.

Teknisesti häikäisevä upea ja kuviltaan jylhän komea toimintaepookki on pohjimmiltaan synkkä ja julma, täysiverinen sotaelokuva, mutta myös yllättävän koskettava ja tunteikas draama, joka jaksaa yllättää käänteillään loppuun saakka.

Andy Serkis on yksi maailman parhaista Mocap-tekniikan hallitsijoita, eikä herran tulkinta Caesarina jätä ketään kylmäksi. Digitaalisesti luodun kädellisen nahoissa Serkis tavoittaa täydellisesti kaikki tunnetilat surusta vihaan ja rakkaudesta pelkoon, olematta hetkeäkään epäuskottava. Vahva vastapaino tälle on myös erinomaisen Woody Harrelsonin esittämä psykoottinen eversti McCullough, jolle sodasta apinoita vastaan kasvaa pyhä.

Trilogian ensikertalainen, Steve Zahn, tekee huikean suorituksen eläintarhasta karanneena Bad Apena, Tuhmana apinana, joka liittyy Caesarin joukkoihin. Terry Notary on gorilla Rocket, Karin Donoval orangutangi Maurice, Caesarin neuvonantaja, Devyn Dalton Cornelius, Caesarin ja Cornelian (Judy Greer) vanhin poika ja Ty Olsson Red, Everstin joukkoihin liittynyt gorilla. Tärkeä osansa tarinassa on myös Amiah Millerin Novalla, pienellä orpotytöllä, joka löytää turvan varsin odottamattomasta paikasta.

Saagan paras osa, jännittävä, vaikuttava ja kuviltaan komea fantasia, jonka vertaaminen sarjan aikaisempiin osiin ei kuitenkaan tee sille täyttä oikeutta, sillä jokainen esitys on ollut omalla uniikilla tavallaan erinomaisia. Yhtä kaikki, Sota apinoiden planeetasta on yksi kuluvan kesän vaikuttavimmista elämyksistä.