Kahdeksan kuukautta Thanosin kolttosten jälkeen maailma on muuttunut, eikä Avengersienkään rivit ole enää entisellään. Peter Parker (Tom Holland), myös Spider-Manina tunnettu supersankari, suree edesmennyttä oppi-isäänsä Tony Starkia. Nuori mies päättää lähteä mukaan luokkaretkelle Eurooppaan ja samalla paljastaa tunteensa ihastukselleen MJ:lle (Zendaya). Romanttiseksi tarkoitettu reissu alkaa Venetsiasta, mutta ei aikaakaan kun oudot kataklysmit tekevät matkasta vaarallisen. S.H.I.E.L.D.:n Nick Furyn (Samuel L. Jackson) ja Mariah Hillin (Cobie Smulders) kehotuksesta Peter yhdistää voimansa mysteerimies Quentin Beckin (Jake Gyllenhaal) kanssa, mutta kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää.

Mainiolla Kevin Baconin tähdittämällä pikkutrillerillä Cop Car (2015) huomiota herättänyt ja elokuvallaan Spider-Man: Homecoming (2017) Marvel-kelpoisuutensa osoittanut ohjaaja Jon Watts palaa hämähäkkimiehen maailmaan elokuvalla Spider-Man: Far From Home, joka on suoraa jatkoa Avengers: Endgamelle (2019).

Chris McKennan ja Erik Sommersin käsikirjoitus on osuva yhdistelmä letkeää romanttista teinikomediaa ja suuren luokan toimintafantasiaa, jonka taustalla kulkee vakavampiakin huomioita nykymaailman tilasta, ja varsinkin yksityisyyden suojasta ja median vallasta, jotka alvariinsa ovatkin esillä eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa. Hubaa sen sijaan revitään Peterin painista supersankarin vastuiden ja rakastuneen teinin ristiriidoista. Marvelin 23. elokuva yhdistää paitsi em. Endgamen, myös Captain Marvelin (2019), jonka tarinalinjaa voisi veikkailla jopa yhdeksi pohjapiirustukseksi Marvelin kinemaattisessa elokuvauniversumissa ensi vuonna alkavalle Phase IV:lle.

Tom Holland on erinomainen Spider-Peter, lapsekas nuori mies, mutta tarpeen niin vaatiessa myös vastuuta (ja osumia) ottava oikeudenpuolustaja. Jake Gyllenhaal irrottelee sydämensä kyllyydestä Mysterion roolissa, kun taas hupipisteet menevät Peterin koululuokkaa retkellä johtaville opettajille Harringtonille ja Dellille, eli koomikoille Martin Starr ja J.B. Smoove. Laulajalikka Zendaya saa tarpeeksi tilaa hänkin ja loput irtopisteet vohkii Tony Starkin entinen luottohanska, Happy Hogan, jonka roolissa itsekin menestynyt ohjaaja Jon Favreau irrottelee muutamankin hekotuksen. Marisa Tomei palaa May-tädin rooliin, ja hilpein ylläri on nähdä J.K. Simmons jälleen J. Jonah Jamesonina, Daily Bugle lehden päätoimittajana roolissa, jossa mies nähtiin viimeksi Sam Raimin kolmessa Hämähäkkimiehessä (2002-2007).

Suuresti symppis seikkailu, jonka lopputekstit kannattaa jälleen istua viimeiseen ruutuun asti, tällä kerralla kun bonuksena ei ole vain ylimääräistä kuvamatskua, vaan pari kunnon pommia.