Neljä eri tavoin ongelmien keskellä rimpuilevaa pariskuntaa, kaavoihin kangistuneet Laura (Marja Salo) ja Ari (Aku Hirviniemi), ylikiltit Veera (Kiti Kokkonen) ja Jani (Janne Kataja), nuori muusikko Jere (Roope Salminen) ja tämän viriili tyttöystävä Inka (Mimosa Willamo) sekä jo homman veteraanit  Esko (Mikko Nousiainen) ja Milla (Matleena Kuusniemi) päätyvät viikonlopun viettoon Eeron (Tommi Liski) ja Ritvan (Miitta Sorvali) vetämälle kurssille, jonka pohjana on parinvaihdon kautta löytää oman puolison paremmat puolet. Lienee sanomattakin selvää, että tilanteet ja jäsenet tulehtuvat huomattavissa määrin, ennen kuin tavarat pakataan kotimatkaa varten.

Luokkakokous -elokuvien (2015 ja 2016) tapaan niiden henkinen sukulainen, Pamela Tolan esikoispitkänä ohjaama Swingers pohjaa tanskalaiseen alkuperäisteokseen, Mikkel Munch-Falsin elokuvaan Swinger (2016).

Viagraa kaipaavan, kaiken komiikan käännöksessä kadottaneen sovituksen takana ovat Niina Lahtinen ja ohjaaja Tola, joiden luomat hahmot ovat karkeasti karrikoituja ja yksiulotteisia. Rehvakkaasta ryhmästä kun löytyy se kaikesta stressaava tiukkis, sosiaallisesti kömpelö tossu ja ääripinnallinen juppi, joiden paremmat puoliskot ovat vieläkin huonommin hahmoteltuja. Vaikka konseptissa olisikin ollut mahdollisuuksia käsitellä vaikka kuinka arkisia ja arkojakin aiheita nykyihmisen seksuaalisuudesta, lapsettomuudesta ia itsensä riittämättömyydestä, Swingersin tapauksessa kaikki jää pelkästään lapsellisen läpän tasolle runsaassa dialogissa, jossa vilisee munia, perseitä ja panemista. Hassuksi lienee tarkoitettu myös seksuaalisuutta virkamiesmäisen akateemisesti käsittelevä kommenttiraita, jolla täytetään hiljaisempia hetkiä.

Pohjimmiltaan Swingers on olevinaan avoin ja rohkea, mutta se sortuu silti samaan pikkutuhmaan häveliäisyyteen, kuin ns. seksikomediat muutaman vuosikymmenen takaa.

Kameran edessä keimailee nimekäs ensemble entisiä ja nykyisiä Putous -tähtiä (Hirviniemi, Kokkonen ja Salminen), muutama vakavammin otettava näyttelijä (Willamo, Kuusniemi, Sorvali ja Nousiainen) sekä muita tv:stä tuttuja naamoja (Kataja), mutta kenenkään rooli ei anna mahdollisuuksia syventää hahmoa paria heittoa enempää.

Vaihtamalla paranee, sanoo leffan mainosteksti. Ainakin katsomiskokemuksen osalta väittämä pitää paikkansa,varsinkin jos lipun lunastaa eri elokuvaan.