9. toukokuuta vuonna 1940. Hitlerin joukot ovat jo valloittaneet Puolan, Tanskan ja Norjan, ja uhkaavat nyt jo koko Länsi-Eurooppaa. Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain (Roland Pickup) kokee tappion parlamentissa ja on pakotettu eroamaan virasta. Äärimmäisen hädän hetkellä uudeksi pääministeriksi nousee Winston Churchill (Gary Oldman), joka saa seuraavan kahden ja puolen viikon aikana käyttää kaikki keinonsa pelastaakseen maansa. Halifaxin varakreivi Edward Wood (Stephen Dillane) suosittelee hallitukselle aloittaa rauhanneuvottelut Saksan kanssa, ennen kuin koko saarivaltiota uhkaa miehitys, mutta Churchillin mielestä tyrannialle ei saa koskaan antaa periksi.

Äärimmäisen taitavan ja julmetun tarkan visuaalisen silmän omaavan brittiohjaaja Joe Wrightin (Sovitus (2007), Hanna (2011), Anna Karenina (2012)) edellinen elokuva, värikäs satufantasia Pan (2015) floppasi ikävästi, mutta miehen uusin, jykevä historiallinen draama Synkin hetki, ei tule tekemään samoin.

Anthony McCartenin (Kaiken teoria, 2014) kirjoittama, paljon puhetta ja painavia sanoja vahvasti julkituova Synkin hetki pohjaa todellisiin tapahtumiin niillä synkimmillä hetkillä, jolloin koko Eurooppa oli joutumassa natsien hirmuvallan alle.
Englannin politiikan sisäisten ristiriitojen lisäksi elokuva sivuaa niitä samoja dramaattisia tapahtumia, joita Christopher Nolan kuvasi elokuvassaan Dunkirk (2017). Eihän Churchill vasta viisi myöhemmin päättynyttä Toista Maailmansotaa yksin voittanut, mutta miehen järkähtämättömyys ratkaisevilla hetkillä toimi katalyyttinä maailmanlaajuiselle vastarinnalle, joka lopulta kukisti vihollisensa.

Synkin hetki on myös teknisesti upean näköistä elokuvantekemistä. Wrightin tarkka ohjaus, Bruno Delbonnelin alati liikkeessä kulkeva kuvaus, Valerio Bonelllin terävä editointi ja Dario Marianellin musiikki luovat yhdessä aidon oloisen illuusion tapahtumista, jotka muuttivat maailmaa.

Yksi brittien parhaita näyttelijöitä, Gary Oldman, on vakuuttanut katsojan aina ensi esiintymisestään (Sid & Nancy, 1986) lähtien heittäytymällä rooleihinsa (mm. State of Grace (1990), JFK - avoin tapaus (1991), Bram Stokerin Dracula (1992), Leon (1994), Hannibal (2001), sekä Harry Potterit että Christopher Nolanin Batman-trilogia) täydellä sydämellä. Vaikka pitkään uraan on mahtunut myös huteja, elokuvien epäonnistuminen ei ole koskaan ollut Oldmanin syytä. Synkimmässä hetkessä Oldman tulkitsee sarkastisen, määräilevän ja röyhkeän Churchillin roolin uskomattomalla intensiteetillä. Vaikka mies onkin meikattu liki tuntemattomaksi, latexin alta tykittävä tulkinta tulee iholle niin hurjalla voimalla, että nyt voisi olla aika alkaa järjestellä takan reunalle paikkaa tulevalle Oscar-palkinnolle.

Suvereenisti fokuksen vievän Oldmanin rinnalla vahvoja roolitöitä tekevät myös Stephen Dillane Ketuksi kutsuttuna Halifaxina, Ben Mendelsohn kuningas Yrjö kuudentena, Lily James Churchillin sihteerinä, Elizabeth Laytonina, sekä Kristin Scott Thomas miehensä rinnalla järkähtämättä seisseenä rouva Clementine Churchillina.

Vahvasti tulkittu historiantunti, tärkeä sanoma ja järisyttävän komeaa näyttelijäntyötä.