Ranska, kuudes päivä huhtikuuta 1917. Ensimmäinen maailmansota raivoaa ympäri Eurooppaa. Kaksi nuorta brittikorpraalia, Schofield (George MacKay) ja Blake (Dean-Charles Chapman) saavat äärimmäisen vaarallisen tehtävän viedä viesti 24 tunnin sisällä Toisen pataljoonan komentajalle pysäyttää suunnittelemansa hyökkäys, ennen kuin 1600 brittisotilasta, heidän joukossaan myös Blaken isoveli, astuu kohtalokkaasti saksalaisten heille virittämään ansaan. Kaksikon matka vie läpi Ei-kenenkään-maan, saksalaisten juoksuhautojen ja tuhottujen kylien, jotka ovat joko yhä saksalaisjoukkojen miehittämiä tai näiden ansoittamia. Suurin vihollinen on kuitenkin aika, joka ei anna armoa, oli tilanne kuinka uhkaava tahansa.

Sam Mendesin mestarillinen sotaelokuva, jo kolme Golden Globea voittanut (paras elokuva, musiikki ja ohjaus) Taistelulähetit - 1917 on täysin ansaistusti kymmenen Oscarin ehdokas. Se on yhtä aikaa koskettava kuvaus aseveljeydestä ja äärimmäisen jännittävä toimintatrilleri, jota seuraa henkeään pidätellen. Taistelulähetit - 1917 ei ole ensimmäinen, eikä varmasti myöskään viimeinen (sota)elokuva (mm. Peter Weirin Gallipoli, 1981), jossa muutaman sotilaan harteilla on satojen aseveljien elämä, mutta tapa, jolla Mendes tehtävän kertoo, on jotain ainutlaatuista. Se on äärimmäisen julmasta ja traagisesta tarinastaan huolimatta myös yksi vuoden kauneimpia elokuvia, josta kiittäminen on yhtä nykyajan parhaimpia elokuvaajia, Roger Deakinsia.

Kamerajumala Deakinsin operoima instrumentti seuraa herkeämättä Scholfieldin ja Blaken äärimmäisen vaarallista matkaa niin, että koko rujo retki tuntuu otetun yhdellä otolla. Deakinsin koko ajan liikkeessä pysyvä ja pääkaksikkoa ja heidän näkökulmiaan valkokankaalta näyttävä kamera tekee kerronnasta äärimmäisen intensiivisen, imaisten katsojan kokonaisvaltaisesti mukaan taistelukentälle, valon ja varjojen, elämän ja kuoleman makaaberiin tanssiin. Joidenkin puritaanien mielestä kerrontatapa on vain pelkkä temppu, joka vieraannuttaa katsojan itse tarinasta, mutta teknisenä suorituksena ratkaisu on paitsi äärimmäisen haastava, myös monen verroin palkitseva.

Huipputarkan editoijan, mm. Christopher Nolanin vakileikkaajan Lee Smithin (Yön ritari (2008), Inception (2010), Yön ritarin paluu (2012) Interstellar (2014), Spectre (2015) ja Dunkirk (2017), josta hänet palkittiin Oscarilla)) skarvit, eli leikkauskohdat ovat taitavasti kätkettyinä, ja vaikka temppu ei ole uusi, se toimii täydellisesti. Siinä missä Deakinsin ja Smithin Oscareita voi pitää suhteellisen varmana, Akatemian palkinto menee todennäköisesti myös lavastajille Dennis Gassner ja Lee Scadales, joiden luomat taistelukentät ja kaupungit ovat realistisuudessaan hämmästyttäviä.

Pääkaksikko, George MacKay (Uhma (2008), Pride (2014), Captain Fantastic (2016)) ja Dean-Charles Chapman (Game of Thrones (2013 – 2016), Blinded by the Light (2019)) tekevät kumpikin erittäin hyvää työtä, ollen rehellisen aitoja ja uskottavia.

Sivurooleissa nähdään kovia nimiä, kuten Colin Firth (Kenraali Erinmore), Mark Strong (kapteeni Smith) ja Benedict Cumberbatch (eversti Mackenzie). Richard Madden on Blaken Joseph-veljen roolissa. Claire Duburcq keskelle taistelulinjoja jäänyt Lauri ja Daniel Mays kersantti Sanders.

Yksi ehdottomasti vuoden vaikuttavimpia ensi-iltoja ja parhaita sotaelokuvia kautta aikojen.