Tammikuun 27. päivä vuonna 1918 on päivämäärä, jolloin Suomen vapaussodan katsotaan alkaneeksi. Vaikka Venäjän kansainkomissaarien neuvosto olikin jo tunnustanut Suomen itsenäisyyden, Venäjän joukkoja oli yhä maassamme. Valkoisten ylipäällikön, C. G. Mannerheimin käskystä suojeluskuntajoukot aloittivat varuskuntien aseistariisunnan viidellä paikkakunnalla. Suomen itsenäisyyden suojelemiseksi tarkoitettu missio eskaloitui kuitenkin lopulta kansan kahtia jakaneeksi sisällissodaksi.

Kotimaamme historiaa menestyksekkäästi aiemminkin kirjoissaan ja niistä tehdyissä elokuvissa tutkinut Antti Tuuri kävi läpi hirmuisen määrän elämäkertoja, päiväkirjoja ja muita dokumentteja, joiden pohjalta syntyi paitsi elokuva Tammisunnuntai 1918, myös saman niminen romaani. Ohjaaja Ilkka Vanne on vähintään yhtä aiheeseen paneutuneella tarkkuudella luonut draamadokumentin, joka kertaa neljän päivän tapahtumat mahdollisimman tarkasti. Eri tyylilajeja, valokuvia, karttoja, filminpätkiä ja näyteltyjä kohtauksia taitavasti yhdistelevä elokuva tuo vaietun historian päivänvaloon äärimmäisen tehokkaalla tavalla. Teknisesti upeasta lopputuloksesta kaikki kunnia ohjaajalle, mutta valtavan upean työn tekevät myös leikkaaja Altti Sjögren ja kuvaaja Teemu Liakka.

Arvokkaasti ja tyystin aiheesta Suomi 100 -statuksen alla tuotetun elokuvan tekijät ovatkin toivoneet, että Tammisunnuntai 1918 sisällytettäisiin koulujen opetusohjelmaan, mistä tämä allekirjoittanut onkin täysin samaa mieltä. Puhuvien päiden ja tylsien listausten sijaan tilalla on nyt äärimmäisen taitava elokuvainstrumentin käyttö, jonka uskoisi uppoavan myös nykynuorisoon. Tyylikäs ja paikoin kuin täysiverinen trilleri kohti finaaliaan minuuttien tarkkuudella etenevän tositarinan kertojina kuullaan Elsa Saisiota ja autenttisia päiväkirjakohtauksia lukevia Jukka Peltosta ja Mikko Virtasta.

Erinomaisen hallittu ja taitavasti kerrottu yhteenveto maamme ratkaisun hetkistä.