Keski-Maa vuonna 2759. Kaksi vuosisataa ennen kuin Frodo ja kumppanit veivät Sauronin valtasormuksen Mordoriin ja pelastivat Keski-Maan, Rohanin kuningas Helm Hammerhand (Brian Cox) puolusti valtakuntaansa Dunlendingeilta Hornburgin linnakkeessa, paikassa, josta oli tuleva legendraainen Helmin syvänne.

Kun Howard Shoren tuttu teema alkaa, mieli matkaa välittömästi Keski-Maahan, mutta kaikki on toisin maailmassa, jossa ei ole hobitteja, haltioita tai kääpiöitä. Kenji Kamiyaman ohjaama Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota ei ole Peter Jacksonin tekemän huippusuositun trilogian (2001-2003) kaltainen epookki, vaan täysiverinen piirretty, animen muodossa kerrottu kapea kappale J. R. R., Tolkienin luomaa, mielikuvituksellista historiaa.

Vaikka Jackson, Philippa Boyens ja Fran Walsh ovat nytkin olleet mukana tuotannossa, pääroolissa toimi ohjaaja Kenji Kamiyama, joka on joukkoineen luonut upean maailman, jossa animetyyliin kaksiulotteiset hahmot elävät rikkaassa, aidon oloisessa ympäristössä, jossa riittää yksityiskohtia ja ihmeitä. Piirrostekniikaltaan komean tarinan taustalla on hyvinkin perinteinen tragedia, vihanpuuskassa tehty veriteko, joka ajaa isänsä kuoleman nähneen nuoren miehen hautomaan hirvittävää kostoa, joka on hyvinkin shakespearelainen. Kun joukkoon vielä sekoitetaan traaginen romanssi, ollaan todella perusasioiden äärellä.

Brian Cox antaa näytteen ääninäyttelijän työstä raivoavana Helmina, eikä jälkeen jää myöskään Luke Pasqualino verta vaativana Wulfina. Gaia Wise on Helmin tytär Héra ja Shaun Dooley Wulfin isä Freca, kun taas kertojana toimii Éowyn, äänenään Jacksonin trilogiasta samasta roolista tuttu Miranda Otto. Myös legendaarisen Christopher Leen Sormusten herroissa käyttämättä jääneitä laineja kuullaan elokuvassa.

Visioiltaan kekseliäs, mutta myös turhasti tuttu animaatio on Sormus-faneille tietenkin must, mutta omaperäisyyteen se ei tekniikkaa lukuunottamatta yllä.