MRP:n suosittu luontodokumenttitrilogia täydentyy, kun ensi-iltansa saa Metsän tarinaa (2012) ja Järven tarinaa (2016) seuraava Tunturin tarina.

Konsepti on sama kuin aiemminkin. Eri eläinlajien episodit sitoo yhteen Antti Tuurin kirjoittama kalevalainen teksti tuntureista, nukkuvista jättiläisistä, jonka herättää eloon Peter Franzénin sympaattinen kertojaääni. Teemu Liakan koko ajan hitaassa liikkeessä oleva kamera on päässyt todella lähelle kohteitaan, olivat kyseessä sitten meren syvyyksissä liukuvat ryhävalaat, taivaalla kisailevat linnut, talven ankaruutta uhmaavat mahtavat myskihärät tai pikkuruiset hyttyset. Lapin luonnon vuoden kestävä kiertokulku on taltioitu äärimmäisen hallitusti, jonka rauhallista kulkua korostaa myös Ben Mercerin tarkka leikkaus. Panu Aaltion tarpeen vaatiessa leikkisä, pelottava tai mahtipontinen musiikki yhdistää osat ja tapahtumat.

Tarina on siis tuttu ja meille pohjoismaalaisille ovat tuttuja myös elokuvassa nähtävät eri elämänmuodot. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään Tunturin tarinan upeutta. Voikin vain aprikoida kuinka paljon eksoottisemmalta Tunturin tarina voi tuntua etelämpänä eläville elokuvan katsojille?