Suurten sotien jälkeen, 27. vuosisadalla, ihmiset ja miljoonat muut elämänmuodot elelevät näennäisessä sovussa universumin metropolissa, Alpha-kaupungissa. Kun kaupungin sisuksissa havaitaan outoja, avaruusagentit, majuri Valerian (Dane DeHaan) ja kersantti Laureline (Clara Delevingne), saavat vaarallisen tehtävän selvittää häiriön alkulähde. Energiset nuoret sankarit törmäävät pian suureen salaisuuteen, joka paljastuessaan voisi vaarantaa koko universumin tulevaisuuden.

Ranskalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Luc Besson on aina esikoiselokuvastaan, Viimeinen taistelu (Le dernier combat, 1983) asti osoittanut ehtymätöntä mielikuvitusta ja omaperäisyyttä. Hittifilmit Tyttö nimeltä Nikita (1990), Leon (1994) ja The Fifth Element - puuttuva tekijä (1997) sementöivät miehen maineen eurooppalaisena elokuvantekijänä, jolla on universaali käsiala. Bessonin lempiprojekteihin on vuosia kuulunut Pierre Christinin ja Jean Claude Mézièresin vuonna 1967 päivänvalon nähneet Valerian ja Laureline -sarjakuvakirjat, joita on suomennettu vuosien varrella 25 kappaletta, ja jotka ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin tekijään monella taiteen alalla.

Valerian and the City of a Thousand Planets on vauhdikas, hauska ja uniikin erilainen fantasia, surrealistisia piirteitä tulviva popkulttuurin runsaudensarvi, josta riittää ammennettavaa muutamaankin kertaan. Teknisesti avaruusfaabeli on silkkaa mannaa näköhermoille, miljoonilla yksityiskohdilla kuorrutettu pitopöytä, josta löytää herkkuja moneen lähtöön. Ja jos Valerianin mielikuvitukselliset maailmat ja niiden monimuotoiset asukit tuntuvatkin lainatuilta George Lucasin Star Warseista, fiilari ei ole väärä, sillä Lucas itse anasti Tähtien sotiinsa suuren määrän visioita, hahmoja ja jopa arkkitehtuuria omaa genreään mullistaneista sarjakuvista.

Bessonin, Christinin ja Mézièresin käsikirjoitus ei tarinan tasolla tarjoile sen suurempia yllätyksiä, mutta Valerianin voima ja viehätys piileekin vallan jossain muualla kuin juonikudelman yllärikäänteissä. Bessonin vakkarikuvaajan, Thierry Arbogastin, luomat näkymät yhdistettynä Alexandre Desplatin komeaan musiikkiin tarjoilevat miltei koko perheen avaruusseikkalun, joka tuntuu itsekin napanneen kaikkien jahtaamia energiahelmiä.

Monista vahvoista sivurooleista (Chronicle, 2012), Laittomat (2012), The Amazing Spider-Man 2 (2014)) vaivatta pääosiin kasvanut Dane DeHaan vakuutti jo edellisessäkin liidissään, Gore Verbinskin elokuvassa A Cure for Wellness (2016), mutta Valerianissa nuoren miehen kaikki lahjat ovat vasta kunnolla käytössä. Rehvakas ja arrogantti agentti Valerian natsaa DeHaanin poikamaiseen olemukseen mainiosti, eikä yhtään heikommaksi jää myöskään persoonallinen Clara Delevingne vähintään yhtä sana- ja toimintavalmiin Laurelinen roolissa. Parin välillä kipunoi ja sihisee aidosti.

Clive Owen on agenttien komentaja Arün Filitt, jazzjumala Herbie Hancock puolustusministeri, Sam Spruell kenraali Okto Bar ja Ethan Hawke sutki sutenööri Jolly. Laulajaplikka Rihanna nähdään muodonmuuttaja Bubblen roolissa ja galaksin jahdatuimmalle konnalle, Igon Sirussille äänensä antaa John Goodman. Rutger Hauer piipahtaa puhumassa World State Federationin presidenttinä ja Bessonin ja tämän vakikumppanin Robert Mark Kamenin kirjoittamia ja tuottamia toimintaelokuvia (mm. Transporter- ja Taken -trilogia) ohjailleet Olivier Megaton ja Louis Leterrier piipahtavat pienissä cameorooleissa kapteeneina.

Pahimmatkin puritaanit voivat turvallisin mielin hypätä Valerianin kyytiin, sillä tarjolla on perinnölleen uskollinen, mutta myös huikean omaperäinen seikkailu, jota seuratessa aika menettää merkityksensä. Toivoa sopii, ettei Valerian jää lajinsa ainoaksi.