Lahti 1980-luvun lopulla. Tiihosen kaksospojat, Jere ja Jare, aloittavat koulun isänsä Heimon (Kai Lehtinen) neuvot mielessään. Verenperintönä saatu impulsiivisuus ja helposti syttyvät hihat ajavat väkivaltaan taipuvaiset veljekset nopeasti hankaluuksiin, eikä ulos pääsyä kurimuksesta tunnu löytyvän, kunnes Jare (Antti Holma) löytää rap-musiikin, Jeren (Antti Holma) jäädessä hallitsemaan kotikaupungin öisiä katuja. Jaresta tulee Cheek, ennätyksiä rikkova hiphop-artisti, jolle mikään ei tunnu olevan mahdotonta saavuttaa, mutta kun valot sammuvat, miehen sisäiset demonit hiipivät esiin.

JP Siilin ohjaama ja Aleksi Bardyn kanssa kirjoittama Veljeni vartija on kliseinen kertomus kaksosista, joista toinen löytää ulospääsyn umpikujasta taiteensa avulla. Samalla kun Cheekin uran kiinnekohtia paalutetaan kivijalkaan, tutkiskellaan alati nextille levelille pyrkivän artistin ahdistusta itsen rakentamien odotusten kurimuksessa. Selitykseksi taiteilijan omituislle mielenailahduksille, jotka vaikuttavat yksityiselämään ja uraan, annetaan bipolaarisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka vuorovesissä taivas vaihtuu helvetiksi hetkessä.

Samalla elokuva tavallaan sinetöi Jare Henrik Tiihosen, joka omien sanojensa mukaan on nyt saanut kaiken haluamansa, uskomattoman uran. Menestylevyt, listaykköset, stadionkeikat ja elämäkertaelokuva ovat tulleet niin hurjalla tahdilla, että nähtäväksi jää, pitääkö Cheekin lupaus koko touhun lopettamisesta ensi kesän jäähyväiskonerttiin kotikaupungissaan Lahdessa? Kaiken glamourin, kuoharin ja parrasvalojen jälkeen arki ilman kirkuvia faneja ja palvontaa kun voi olla yllättävänkin tylsää.

Siili kuvittaa ryysyistä rikkauksiin -tarinaansa kuin räppivideoita ikään, kuvat vaihtuvat rytmissä, samppanja kuohuu, kulissit ovat komeita ja naiset vähäpukeisia. Tyylilleen uskollisena ohjaaja pitää myös sponsorinsa tyytyväisinä, vaikka Product Placement ei tällä kerralla olekaan aivan yhtä päällekäyvää kuin miehen vuoden 2007 elämäkertaelokuvassa Ganes. Haastetta teknisesti hyvän näköiseen leffaan saadaan kuvaamalla uskottavasti kahta Antti Holmaa yhtä aikaa, samalla kun kerrontaa höystetään rikkomalla neljäs seinä, Jaren kommentoidessa tapahtumia suoraan katsojalle.

Vaikka Veljeni vartija onkin pinnallisuudessaan hyvinkin esittämänsä päähenkilön kaltainen, siinä on silti myös jotain erikoisen syvää ja henkilökohtaista. Tästä suurin kiitos kuuluu vaativan tuplaroolin pääosanesittäjälle, joka voisi hyvinkin esitellä itsensä kuin kaimansa Rokka. ”Holman Anttihan mie, jos sie tarviit hyvää miestä, tässä siul sellanen”. Ulkoista habitusta ja kehonkieltä myöten Cheekin oleellisimmat eleet ja maneerit hallitseva Holma todisti jo Jussi Hiltusen elokuvassa Armoton maa (2017) pystyvänsä tulkitsemaan uskottavasti roolin kuin roolin, eikä Veljeni vartija muuta tätä faktaa miksikään. Kaiken tilan ja hapen vievän Holman rinnalla kuvissa nähdään Kai Lehtinen Tiihosen poikien karuna isäukkona ja Anna-Leena Härkönen hiljaisena äiti Ainina. Saga Sarkola on Cheek/Jaren tyttöystävä Noora, Armi Toivanen manageri Carla ja Alina Tomnikov Jeren vaimo Anna.

Oli Cheekin musiikista tai persoonasta mitä mieltä tahansa, Veljeni vartija on omalla vinolla tavallaan sympaattinen kuvaus intohimoista, haasteista, demoneista ja veljesrakkaudesta.